Toisaalta sääkin oli yhessä vaiheessa varmaan viikon putkeen niin huono, ettei mitään ihmeitä edes viitsinyt alkaa tekemään. Oon kuitenkin oman mieleni hyvinvoinnin kannalta koittanut alkaa vähän saada jonkunlaista rutiinia tähän touhuun ja koska E oli yllättäen viimeviikolla kipeä, niin oltiin suunnilleen joka päivä kotona koko päivä. Kyllä siinä alkaa itse kullakin pää hajoamaan.
Mutta tällä viikolla meiän elämä on näyttänyt tältä:
Maanantaina mulla oli vapaapäivä kuten joka maanantai, vietin sen nukkuen pitkään, tein banaanilettuja lunchiksi ja söin takapihalla auringonpaisteessa. Suunnittelin koko päivän meneväni salille, mutta suunnitteluksi se taas sitten jäi ja menin illalla Ronjan kanssa cityyn syömään sushia dinneriksi.
Söin Gold Coastilla yhessä vaiheessa niin paljon sushia, että yhtenä päivänä tajusin etten vaa pysty siihen enää. Se on vaan niin super halpaa täällä, $2,50 sellanen iso rulla! Onneksi se sushiähky meni ohi ja nyt voin taas syödä sitä hyvin mielin!
Tiistaina mun yksi ja ainoa au pair kaveri Heidi tuli lastensa kanssa meille playdateille. Mulla on ollut niin super ikävä meiän Perthin playdateja, kun meitä oli parhaillaan 9 tyttöä plus kaikki lapset ja vaikka meitä välillä olikin vaan minä ja Hannah niin silti oli aina paljon hauskempaa istua kahvia juoden kaverin kanssa työajalla.
Aika menee aina nopeammin, kun on kivaa tekemistä ja siinä se koko tiistain työpäivä sitten vierähtikin hyvässä seurassa. Tein kaikille banaanilettuja taas lunchiksi koska oon vihdoin oppinut taas uuden "ruoan" kokattavaksi ja obsessoitunut niistä.
Keskiviikkona täällä oli ensinnäkin joku trooppinen myrsky, ulkona oli 34 astetta lämmintä ja tuuli parhaimmillaan 100km/h. Löysin viimeviikolla jo Kewin kirjastossa keskiviikkoisin pidettävän Storytimen(?) alle kouluikäisille lapsille, mutta koska E oli kipeä niin se jäi välistä, niinkuin kaikki muukin. Tänä keskiviikkona kuitenkin uhmasin luontoa ja otin tramin tohon kirjastolle, joka siis on suunnilleen 2km päässä, mutta en siinä säässä kahden pienen lapsen kanssa halunnut sinne kävellä.
Kotiintulomatkalla sää oli yltynyt jo niin pahaksi että hyvä että hiukset pysy päässä siinä tuulessa, niin tehtiin taas lunchiksi niitä lettuja (lupaan lopettaa), E otti päikkärit ja me katottiin I:n kanssa Mulan, mikä löydettiin kirjastosta. En muistanu edes miten paljon tykkään siitä leffasta, se ja Tarzan on kyllä mun Disney-lemppareita! Iltapäivällä käytiin kaupassa ostamassa meille tonttulakit seuraavaa päivää varten ja mä ostin guacamole ainekset seuraavan illan dinnerpartyja varten.
Kävin illalla vielä lenkillä mutta oikeesti se oli ihan kamalaa, kävelin vikan osan matkaa vastatuuleen ja näin varmaan sen puolituntisen aikana kaks ihmistä, eikä ihmekään. En voinut edes pitää silmiä auki kun kaikki hiekka ja roskat lensi tuulen mukana heti sokaisemaan mut.
Torstaina lämpötila oli pudonnut yön aikana 14 asteeseen?! En tajuu mikä tätä Melbournea vaivaa, yhtenä päivänä ulos tekisi mennä ilman vaatteita ja taas heti seuraavana sitä haluisi pukea päällensä kaiken, mitä kaapista löytää. Okei, 14 astetta ei ehkä kuulosta Suomessa miltään super kylmältä säältä, mutta voin kertoa, että jouduin kääntymään ovelta hakemaan paksumman hupparin, kun oltiin aamulla lähdössä kaupoille. Niin kylmä siellä oli.
Kuitenkin, aamu alkoi meidän kuvaussessiolla, jota varten oltiin ostettu tonttulakit ja otettiin selfietä tonttulakit päässä kauemmin, kun kehtaan myöntää. Kun tää oli ohi, mentiin tyttöjen kanssa metsästämään joulukorttitarvikkeita askartelukaupoista. Tämähän oli siis mun idea, halusin askarrella joulukortteja kotiin lähetettäviksi ja olin siitä enemmän innoissani kun lapset. Kysyin mun hostäidiltä, josko se haluais että tehdään niidenkin sukulaisille kortteja, ja loppujenlopuksi minä omin pienin kätösin väänsin sitten näitä kortteja koko iltapäivän, koska halusin niiden olevan täydellisiä ja varjelin mun omia kortteja tyttöjen likaisilta käsiltä joten päätin vaan hoitaa homman ite. Viikon paras au pair ilmottautuu täällä!
Mun oli tosiaan tarkotus mennä illalla Ronjan ja Nadjan järjestämiin Thanks giving -dinnerpartyihin, mutta ne peruuntui ja siirtyi perjantai-illalle. Meitä piti olla 8, mutta meitä onkin vaan minä, Ronja ja Nadja niinkuin aina. Enemmän ruokaa mulle.
Perjantai aamuna I:llä oli koululla toinen perehdytyssessio, jonka eka osa oli viimeviikon perjantaina. Oon nyt siis kahtena perjantaina leikkinyt aikuista ja istunut siellä kuuntelemassa Australian koulujärjestelmästä. Mutta en pistänyt pahitteeksi, se oli oikeesti tosi kiinnostavaa. Kaikki hoidetaan täällä niin erilailla kun Suomessa, koulu ensinnäkin maksaa todella paljon, parhaimmillaan kymmenia tuhansia vaan näiden alle 5v lapsien lukuvuodesta. Vanhemmilta odotetaan todella paljon osallistumista koulun toimintaan, niin opiskeluun kuin vapaaehtoistoimintaankin. Ja ne äidit, jotka käy töissä niinkuin normaalit ihmiset ja eivät pääse osallistumaan jokaisiin kissanristijäisiin ja leipomaan muffinsseja koululle joka perjantai, ovatkin sitten huonoja ihmisiä. Ei siellä paljon isejäkään näy, mutta sehän on tietysti ihan ok. Sukupuolisyrjintää!! Kyllä mä ainakin keskittyisin omaan uraani mielummin ja antaisin opettajien hoitaa omat hommansa, siitähän niille maksetaan.
I:n koulu on katolilainen, niinkuin mun käsittääkseni aika moni koulu täällä muutenkin, ja kuuntelin puolisen tuntia höpötystä siitä, miten meidän pitäisi täällä kotona tutustuttaa lapsi Jeesuksen perheeseen ja rukoilla joka ilta. Nämä 5-12 vuotiaat lapset kuten myös koulun aikuiset meditoi joka aamu koulussa, kaikki yhdessä. En todellakaan sano, että rukoilemisessa tai meditoinnissa kummassakaan olisi mitään vikaa todellakaan, jokainen eläköön tavallaan ja tehköön näitä asioita niin paljon kun sielu sietää ja kyllähän meillekkin on uskontoa opetettu ja hyvä niin, mutta kyllä tää kaikki kuulostaa tälläsen Hakunilan koulun käyneelle suomalaistytölle vähän kummalliselta.
Joka tapauksessa, tultiin kotiin, tehtiin lunchiksi juustoleipiä(!!) ja E meni ja otti 3 tunnin päikkärit, minä puunasin oman huoneen plus muun alakerran puhtaaksi viikonlopun kunniaksi koska mulla oli niin tylsää.
Illalla menin Ronjan ja Nadjan kämpille guacamolen ja tacosipsien kanssa ja koska olin varautunu siihen, että meitä on 8 mutta meitä olikin vaan 3 niin syötävää kyllä sitte riitti.
Viikonloppuna käytiin Ronjan kanssa Queen Vic Marketseilla, käytiin syömässä ja meidän oli tarkotus lähteä illalla ulos mutta sain itteni ennen 12 siihen kuntoon, että näin parhaaksi mennä nukkumaan. Seuraavana aamuna heräsin vaihteeksi täynnä energiaa, kävin salilla, söin pitkästä aikaa familydinneriä hostperheen kanssa ja illalla menin meiän entisille couchsurfing hosteille hengailemaan. Meiän perus Disneyleffa ilta vaihtuikin vaan sohvalla makaamiseen ja jutteluun mutta kaikki käy, tajusin vasta siellä miten ikävä mulla on ollut niitä poitsuja.
Tää viikko alko ihanasti 33 asteen helteillä, toivottavasti tälle ei näkyis loppua ennen mun Australia seikkailun loppua. En kyllä voi uskoa, miten nopeesti tää aika menee. Joka perjantaina oon ihan että mitä ihmettä, ei kai nyt taas voi olla viikonloppu!? Ei sillä, ettenkö haluisi, mutta mulla alkaa aika täällä pikkuhiljaa loppumaan.
Toisaalta en jaksa odottaa, toisaalta pelottaa niin paljon.
 |
| Pikku tiput siellä myynnissä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)