Take your space and take your reasons

Musta tuntuu etten oo vieläkään selvinnyt viime viikonlopusta, en fyysisesti enkä henkisesti, joten tekstin laatu näyttää varmaan myös siltä. Musta muutenkin tuntuu että tää kuumuus ei tee hyvää mun ajattelukyvylle, välillä kun jaksan herätä tähän todellisuuteen mun onnellisuuden kuplasta, huomaan taas mun päätöksien ja ajatusmaailman olleen sitä luokkaa että oksat pois. 

Viime viikko on ollut todella hämmentävä kaikin tavoin. Musta tuntuu, että mun elämä on kääntynyt kaksi kertaa ihan päälaelleen yhden viikon aikana. Oon ollut yhtenä hetkenä niin rakastunut mun elämään että torstaiaamuna, kun tulin alakertaan toivottamaan I:lle hyvää syntymäpäivää niin se ihmetteli täällä kovaan ääneen, että miksi Linda on noin onnellinen. Tänä aamuna musta ei oo todellakaan voinut sanoa samaa. Oon tuskin nukkunut ollenkaan viimeyönä, mun ajatukset on juossut laidasta laitaan ja eilen illalla tajusin makaavani sängyssä nauraen ja itkien samaa aikaa. Ottakaa nyt sitten tästä elämästä jotain selvää.
Kai se vaan on niin, että itteään ei pääse karkuun vaikka kuinka kauas lähtisi.

Työviikko taas oli ja meni, tiistaina vein E:n rannalle ja hypittiin aalloissa ja se tyttö tekee mut kyllä niin onnelliseksi. Meillä on melkein aina niin hauskaa yhdessä. Kun tulin tänne sillon 6(?) viikkoa sitten, niin se oli niin äitin tyttö etten saanut ees auttaa sitä ulos autosta. Viimeviikolla yhtenä päivänä se sai raivarit illallispöydässä koska se halusi että mä autan sitä syömään eikä äiti ja toisena päivänä kun yritin mennä yläkertaan vapaa-ajallani niin se jäi roikkumaan mun jalkaan ja halusi että halin sitä vielä hetken ennenkuin lähden. Aaaw, niin söpö. Aina kun joku tulee mun lähelle niin se huutaa "My Linda!!" ja juoksee mun syliin. No touching, I have my bodyguard hahah.
Perjantaina meillä oli taas playdatet samojen tyttöjen kanssa kun muutama viikko sitten, on niin ihanaa saada seuraa tytöille ja päivitellä elämää muidenkin kuin kahden alle 5v tytön kanssa päivittäin.

Lauantaina meillä oli kotona I:n synttärijuhlat. Sinna oli ollut edellisenä yönä meillä yötä ja aamulla heti ekana lähdettiin kauppaan hakemaan juomista illaksi, tultiin meille auttamaan juhlien valmisteluissa ja aika nopeesti kun juhlat oli lähtenyt käyntiin niin me karattiin Sinnan kanssa mun kaverin kyydillä hakemaan Siiri ja lähdettiin ajamaan jonnekkin Mandurahin seuduille, missä lie sitten onkaan. Ajettiin varmaan yli tunti ja kun päästiin perille, niin nää älypäät oli unohtaneet avaimet sisälle asuntoon mihin oltiin menossa... Noh, Australiassa kun ollaan ja täällä ei järjenjuoksu tunnu kellään olevan mitenkään erityisen nopeeta, niin poikien mielestä järkevin tapa päästä takaisin sisään oli irrottaa katosta palanen ja mennä ilmastointikanavan(?) kautta asuntoon... No, pääasia että päästiin sisälle ja saatiin juomat kylmään haha. 
Hyvät bileet, oon siellä vannonut vihaavani kaikkia mulle tärkeitä ihmisiä siinä talossa ja Siiriä en muista nähneeni koko iltana vaikka talossa oli 1 kerros ja 3 makkaria. Ei sillä että muistaisin paljon muutakaan. Sinnan sanojen mukaan se on ollut yksin 12 aikaan hereillä kun kaikki muut oli jo mennyt nukkumaan. Tiedä sitten missä mäkin oon heilunut koska muistan katsoneeni kelloa 05:10 ja Siiri tuli herättämään mut puoli kaheksalta, joten yöunet ei ainakaan ollut turhan pitkät. Koomailtiin siellä puoleenpäivään asti kunnes lähettiin ajamaan kotiin ja nukuin seuraavana yönä yli 13 tuntia.

Eilinen päivä meni siinä kun laahustin täällä kun mikäkin haamu jossain unikoomassa, illalla kävin juoksemassa taas ekaa kertaa viikkoon ja noh loput tästä mun hullusta elämästä taisinkin jo kertoa tossa ylempänä. Aion nyt vaan hautautua kotiin ja olla liikkumatta minnekkään muualle kun lenkkipolulle muutamaan päivään. 
Kai se vaan on niin että siellä missä tuntee olevansa kotona, tulee myös arki vastaan. Oon niin onnellinen siitä, että oon täällä mutta ei se tarkota enää sitäkään, että kuljen täällä hymyssä suin joka päivä. Eikä mulla ole "koti-ikävä", sillä mun koti on nyt täällä. Mun kotikadulla kasvaa palmuja ja tänäänkin on ollut niin kuuma että sisälläkään ei tiedä miten päin olisi. Tästä on tullut tavallista. Oikeestaan mä oon odottanut tätä kokoajan. Ja vaikka täälläkin on jo ihmisiä, joihin en toivo törmääväni kun lähden kotiovesta ulos, niin elämä on kivaa. Tai ainakin ehkä on jo huomenna... Ens viikolla? Tänään mua ärsyttää.

In fact I feel whole lot better

Mulla tuli kuukausi täyteen Australiassa lauantaina. Mitä ihmettäääää, aika menee niin nopeasti! Huomenna alkaa taas uus työviikko, vaikka musta tuntuu että just vasta lopetin työt perjantai-iltapäivällä.

Mulla on ollut aika super kivat 2 viikonloppua takana josta en oo ehtinyt vielä tulla kertomaan. 

Viime perjantaina lähdettiin Sinnan ja Siirin kanssa ulos, ja se oli itseasiassa mun eka kerta täällä. Sitä ennen olin juonut viimeksi mun läksiäisissä Suomessa, ja noh niiden jälkeen teki kyllä ihan hyvää rauhottua hetki... :D

No kuitenkin, viime perjantaina Sinna tuli meille töidensä jälkeen, meiän perhe oli tilannut thaikkuruokaa dinneriksi joten syötiin masut täyteen, laittauduttiin ja lähdettiin Scaboroughiin. Perun kaikki sanani siitä, että julkinen liikenne toimii täällä. Joka toinen bussi ei tule, tai sitten tulee mutta n 30 min myöhässä. Päästiin kuitenkin perille ja kierrettiin siinä muutama baari ennenkuin asetuttiin aloillemme yhteen paikkaan. Täällä tuntuu kaikki paikat menevän ihmeen aikasin kiinni, ja sekin baari taisi sulkea ovensa jo 12 yöllä, joten käytiin hakemassa ruokaa ja mentiin Scarboroughin rantaan istumaan. Siinä pyöri aluksi jos jonkinmoista kummajaista, mutta loppujen lopuksi joku yksinäinen uusiseelantilainen löysi meidät ja jäätiin siihen hengailemaan vaikka kuinka moneksi tunniksi. Sinna tuli meille yöksi ja me käveltiin keskellä yötä kotiin sieltä rannasta, koska täällä julkinen liikenne ei pahemmin öisin kulje. Meni varmaan tunti siinä pikku lenkissä, mutta eipähän ainakaan tarvinnut yksin tallustaa.

Sunnuntaina lähdettiin Siirin kanssa aamusta mun rakkauskaupunkiin Fremantleen. Kierreltiin kauppoja, käytiin (taas) jossain vanhassa vankilassa, pyörittiin ympyrää monta tuntia ja lähdettiin takaisin cityyn. 

Oltiin ostamassa 7/11:stä kahvia, kun joku rändöm mies tuli ja kosi mua keskellä Perth Cityä, en tiedä oonko koskaan ollut niin hämmentynyt elämäni aikana, mutta kieltäydyin kauniisti ja koitin parhaani päästä siitä koko tilanteesta vaan äkkiä pois :D

Työviikko meni ihan sairaan nopeesti, mulla oli keskiviikkona vapaapäivä kun I oli koulussa ja E päivähoidossa, makasin takapihan altaalla ja kävin shoppailemassa Siirin kanssa. 

Perjantaina vein tytöt Cityyn, käytiin ensin hostäidin työpaikalla vierailemassa, jonka jälkeen meidän piti mennä katsomaan jotain Giants -kulkuetta mutta se on yli tunnin myöhässä ja tyttöjen piti päästä nukkumaan joten päätin vaan suosiolla missata sen ja lähteä kotiin laittamaan molemmat kiukkupussit nukkumaan. 

Töiden jälkeen kävin Liquorlandissa hakemassa juotavaa ja lähdin rantaan hengailemaan. Kävin yöllä kotona nukkumassa ja aamulla menin taas takaisin. Yöllä istuin siellä ja mietin, millasta olisi olla Suomessa. Siellä on kylmä, eikä todellakaan toivoakaan että voisin joka perjantaiyönä vaan hengailla rannalla ihanien ihmisten kanssa juomassa ja pitämässä hauskaa. Tuijotin merta ja tajusin, miten onnellinen oonkaan täällä.  

Päivääkään en vaihtaisi pois, ja vaikka mulla olikin aika kamala alkuviikko ja itkin ensimmäiset itkuni, niin en oo katunut hetkeäkään sitä päätöstä, että lähdin. Oon taas alkanut olemaan se Linda, joka nauraa kaikelle ja ei millekkään, se joka ei stressaa turhasta ja tekee sitä, mikä sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Mä oon taas oma itseni, ja se on parasta. Mulla on jopa pyörinyt sellanen ajatus ekaa kertaa mielessä, että lähtisin pidentämään mun viisumia toiselle vuodelle. Mutta en tiedä, tosiaan oon ollut täällä kuukauden niin eiköhän mieli kerkeä vielä tässä 5-8 kuukauden aikana muuttua muutamaan kertaan.

Eilen ystävänpäivänä käytiin Siirin kanssa ostamassa kaupasta sikana herkkuja ja tultiin meille kattomaan Sinkkuelämää uusintoja telkkarista ja juoruamaan, kun mun hostit oli kavereidensa kanssa syömässä kaupungissa. 

Tänään oon tehnyt niinkin paljon kaikkea, että aamulla kun heräsin, söin ja nappasin pyyhkeen ja menin altaalle ja makasin siellä seuraavat 5 tuntia. Siisti päivä.

I've got everything I need and nothing that I don't

Aika menee täällä niin nopeesti ettei mitään rajaa! Mulla tuli jo kolmas viikko täyteen, ihan hullua! Toisaalta tuntuu, että oisin ollut täällä ikuisuude, Suomi tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta. 

Mulla muuttu työaikataulu tällä viikolla ihan kokonaan, koska I aloitti koulun. Siellä käydään 3 kertaa viikossa, ja yhtenä päivänä myös E menee päivähoitoon, joten mulla on myös keskellä viikkoa yksi vapaapäivä. Ja kahtena päivänä olen vain E:n kanssa, mikä on sinällään aika helppoa koska se nukkuu n. 3h päikkärit joka päivä. Kelpaa. 
Maanantaisin hostäiti on myös kotona ja tytöillä on Gymnastic-tunnit aamulla. Olin siellä ekaa kertaa tän viikon maanantaina ja olin ihan innoissani kun sain mennä I:n mukaan tunnille! Ensin olin vähän sitä mieltä, että onko mun pakko mennä tonne hillumaan lasten jumppatunnille mutta loppujenlopuksi se oli oikeesti tosi hauskaa! 

Tiistaina oli siis I:n ensimmäinen koulupäivä ja käytiin hostäidin kanssa viemässä I sinne aamulla yhdessä, koska sen jälkeen mun on pitänyt viedä tyttö yksin, enkä tiennyt missä koulu on. Olin oikeasti todella innoissani I:n puolesta, ihan kuin mulla olisi ollut eka koulupäivä eikä sillä :D Mulla oli ennemminkin tippa linssissä kun jouduin jättämään sen sinne ja tää vaan käveli onnellisena luokkaan ja kysyi vielä hostäidiltä että mitä me oikein tehdään vielä siellä haha.
Torstaina kun hain I:n koulusta, sen opettaja kertoi että se oli kertonut ihan innoissaan "kaiken sen uudesta au pairista" koko luokalle, kyllä sydäntä lämmitti sen pienen hetken!

Mun keskiviikkoinen vapaapäivä meni vaan altaalla makoillessa yksin täydessä hiljaisuudessa mikä oli kyllä ihanaa vaihtelua. Kun on asunut yksin ja sen jälkeen muuttaa taas ison perheen kanssa asumaan niin kyllä se yksi päivä täydessä hiljaisuudessa tuntuu niin hyvältä.
Illalla ihan yllätin itteni ja vetäsin 5km lenkin. Kyllä, se on mulle aika paljon koska oon aika onnistuneesti skipannut kaiken urheilun tässä jo jonkun aikaa... Sen kyllä huomaa kun sain heti jonkun kamalan hiertymän reiteen ja en ole sen takia voinut sitten keskiviikon jälkeen urheilla ollenkaan.. Hienosti meni taas, oon näköjään allerginen tälläselle toiminnalle, pitääpä lopettaa saman tien.

Täksi aamuksi mun hostäiti oli järkännyt playdatet meille näiden perhetuttujen au pairien kanssa, joten yhdeksän jälkeen tänne tuli kaksi muuta tyttöä hostlapsiensa kanssa. Molemmat au pairit oli onneksi todella mukavia ja tytöt sai seuraa toisistaan joten me vaan istuttiin ulkona ja lapset oli ilosia keskenään, kaikki voitti. 
Ihanaa, että taas alkaa viikonloppu. Mä niin tarvitsen sitä nyt.

Diggin’s got me nothing but some more dirt on my hands

Mulla on ongelmia. Olen vihdoinkin myöntänyt sen itelleni hahah. Oon yrittänyt miettiä pääni puhki vieläkin sitä samaa asiaa, että haluanko pidentää aikaani täällä. Aina viikonloppusin oon silleen "EN HALUA IKINÄ LÄHTEÄ", mutta sitten kun vietän 9h päivässä kahden alle 5 vuotiaan tytön kanssa niin ensinnäkin kiitän Luojaa siitä, ettei mulla ole siskoja koska millasta mun vanhempien elämä olisikaan välillä ollut. Toisekseen siis todellakin tykkään mun tytsyistä ja välillä oon täällä ihan itku silmässä kun ne halii mua ja tulee koputtamaan illalla mun ovelle vaan saadakseen hyvänyönsuukkoja ennenkuin ne menee nukkumaan. Mutta sitten välillä kun 3 porkkananpalasen syömiseen menee tunti, kädet työnnetään likaiseen pottaan kun selkäni käännän ja itkua väännetään vain saadakseen tahtonsa läpi, niin tulee mietittyä kahteen kertaan että haluanko ylipäätään omia lapsia enää tämän jälkeen. 
Että joo, en tiedä mitä teen sen päätöksen kanssa, että jäänkö vai en. Ja tää ongelmalista kyllä jatkuisi mutta en jaksa valittaa asioista jotka on niin turhia että itteänikin naurattaa. 

Löysin lauantaina mun lempparipaikan Perthissä so far. Lähdin aamusta Siirin ja Siirin hostfamilyn kanssa Fremantleen. Meillä piti aluksi olla muuta menoa, mutta kun saatiin kyydit ja esittelykierrokset niin peruttiin muut menot ja lähdettiin matkaan. Oon kuullut paljon hyvää tosta kaupunginosasta mutta se oli niiiiin söpö, kaunis, ihana, täydellinen blaa blaa. Voisin vaan asua siellä viikonloput. Jos kukaan ikinä eksyy tälle puolelle maapalloa niin suosittelen todellakin käymään siellä!

Mentiin käymään jossain todella vanhassa rakennuksessa missä oli joskus tyyliin 1800-luvulla pidetty jotain vankeja, ja koska oon ihan innoissani aina kaikista tollasista paikoista niin kun muut seisoskeli siinä ja ihmetteli ympärilleen niin päätin lähteä kattomaan yhtä huonetta mistä pilkotti joku sellainen infotaulun tapanen juttu. Kävelin sisään sinne huoneeseen ja näin sivusilmällä että siellä pimeässä nurkassa makaa joku. Sain sydänkohtauksen ja juoksin niin lujaa ulos huoneesta kun ikinä pääsin ja sain vähän outoja katseita. Otin Siirin turvaksi ja menin takaisin huoneeseen niin se oli joku nukke mitä olin vaan lähtenyt juoksemaan karkuun hahah ei jestas. 
Jatkettiin matkaa ja käytiin sellasessa kauppahallin tapasessa Market-paikassa jonne jätin sydämeni, pitää joku viikonloppu mennä kyllä takaisin hakemaan sitä sieltä. Pyörähdettiin jossain isossa olutpanimossa missä samassa toimi ravintola ja sinnekkin mun täytyy kyllä päästä ihan kunnolla takaisin! 

Olin niin poikki päivän jälkeen että tulin kotiin tekemään välikuolemaa ja illaksi suuntasin Scarboroughin rannalle Sinnan ja Siirin kanssa, haettiin takeaway ruokaa ja syötiin rannalla auringon laskiessa. Sain taas kyllä nauraa vatsani kipeäksi, niinkuin joka päivä näiden kanssa kun meillä on niin huonot jutut. Onneksi kukaan ei täällä ymmärrä mitä puhutaan. 
Ja nyt kun joku miettii, että eikö mulla ole muita kavereita kun Siiri ja Sinna niin vastaus on ei. 

Sunnuntaina pyörittiin Siirin kanssa cityssä jonka jälkeen lähettiin pyörimään ympyrää parin itskun kanssa. Oli niin rändöm päivä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa mutta oli kyllä hauskaa! Meidän piti mennä kattomaan kenguruita mutta vieläkään en ole yhtään nähnyt, joten illalla mentiin Scarboroughin rantaan ja siellä oli suunnitelmana katsoa auringonlaskua ja hengailla mutta joku (Siiri) keksi mennä vaatteet päällä uimaan joten oli pakko lähteä kotiin. 
Tulin kotiin, syötiin perheen kanssa ja menin nukkumaan.

Täällä on perjantaista asti ukkostanut joka yö, toivon vaan että se loppuisi koska en saa nukuttua kunnolla, koska en pysty nukkumaan partsin ovet kiinni, sillä on liian kuuma ja kun ne on auki niin ulkoota tulee kamala meteli. 
Ja tänään kun yritin nukkua päikkäreitä niin mulla oli kauheet valveunipainajaiset menossa siitä kun hyvästelin Panun kotona ja sen jälkeen mun kaverit lentokentällä, ihan kuin olisin elänyt ne hetket uudestaan. Ja koska ne ei ole olleet mun elämän onnellisimpia hetkiä, niin heti kun sain silmät auki niin en uskaltanut kyllä mennä takaisin nukkumaan.