Mistä mä nyt tähän hätään revin jostain kourallisen uusia ihania kavereita? Meiän playdateilla oli tällä viikolla 3 aupparia kun vielä noin kuukausi sitten meitä taisi enimmillään olla 9(?) au pairia + jokaisen 1-2 lasta. Mulla tulee niin ikävä mun tyttöjä, tuntu kun olis taas normaalissa työssä työkavereiden ympäröimänä. Ehkä mä jostain näille lopuille 2 kuukaudelle löydän jostain uusia playdatekamuja.
Joo tosiaan, mulla on enää vähän reilu 2kk aikaa Perthissä, ennenkun lähden jatkamaan matkaa. Alkuperäsen suunnitelman mukaan lähtisin kahen viikon päästä pois mun maailman ihanimman hostperheen luota! Oon niin onnellinen siitä, että päätin jäädä niiden luo.
Mitäs täällä onkaan sit tapahtunu viimesen kuukauden aikana? No ainakin talvi on saapunut ihanaan Perthiin, vaikka viimeks se vaan nauratti mua mutta ei saakeli kyllä naurata enää. Tiistai aamuna asteita oli aamuseittemältä ulkona +2 ja tosiaan tässä talossa ei oo lämmitystä niin jokainen voi ihan vaan päätellä siellä sitten millasta on nukkua tuolla mun yläkerran pikku iglussa. Oli aivan saatanan kylmä, ei voi muuta sanoa. Vaikka kuinka oon Suomesta ja siellä on -30 talvella niin sentään sisällä on lämmin ja iltasin sisällä sormet ei oo niin kohmeessa että puhelinta on vaikee käyttää ja aamulla kun herää niin hengitystä ei sisäilmoissa nää, täällä asiat on toisin. Sitten aamulla menee ulos pakkasvermeissä ja päivällä onkin taas tavallisesti se +20 astetta niin yritähän nyt sitte pukeutua jotenkin fiksusti. Ei, se ei ole mahdollista. Kiva sellanen 18 asteen heitto yö- ja päivälämpötiloissa.
Oltiin myös tyttöjen kanssa pienellä roadtripillä yks viikonloppu. Tällä kertaa tosin ei jääty kyllä telttailemaan näissä säissä yhtikäs mihinkään vaan ajettiin yöksi kotiin. Lähdettin aamulla aikasin hakemaan vuokra-autoa ja palautettiin se illalla ja seikkailtiin kotiin julkisilla, vaikka Transperthin sunnuntaiaikataulut yrittikin tehä siitä täysin mahdotonta.
Ajettiin siis n. 4h Wave Rock nähtävyydelle ja sitten se 4h takasin. Noh, se nyt oli järkyttävän kokonen kivenmöhkäle, olihan se hieno että ei sillä ja oli meillä hauska matka mutta en mä nyt ehkä ihan ekana sinne suosittelisi lähteä rynnimään jos tänne päin Australiaa joku joskus eksyy. Siellä oli iso kivi jonka juurella oli sikana kiinalaisia turisteja valokuvaamassa toisiaan mitä oudoimmissa asennoissa.
Sitten oon myös tietysti ollut töissä. En jotenkin jaksa kirjotella tänne mitä tehdään tyttöjen kanssa koska se ei useinkaan ole kauheen mielenkiintoista ja arkipäovästä niin se tuntuu tyhmältä. Ehkä mä koitan ens viikolla jaksaa valottaa vähän tätä mun arkirytmiä täällä, no promises tosin, oon vähän saamaton. Ens viikko on vielä normi työviikko, mutta sen jälkeen alkaa kahden viikon lomat koulusta joten oon vähän enemmän töissä ja yritän varmaan kehittää tytöille jotain vähän erikoisempaa tekemistä! Tuntuu hassulta, kun Suomessa on nyt kesälomat ja täällä vaan koulut rullaa, kun pitkät lomat on sitten taas siellä joulu-tammikuussa(?) kun täällä on kesä.
Hmm kävin myös ottamassa uuden tatskan! Vaikka oonkin tässä säästökuurilla tosin ja en saisi käyttää rahaa tälläseen mutta kun jotain haluan niin se on pakko saada heti. Oon tällä viikolla kunnon köyhäläinen, koska oon tehnyt itelleni viikkobudjetin mutta se paukku kyllä viimeviikolla niin pahasti yli että nyt sitten kärsitään. Mun pitäisi vielä yli 1000 dollaria saada säästöön ennen syyskuuta kun lähden 7 viikoksi oman onneni nojaan, apuaaaa.
Tässä teille muutama selfie, ettette unohda mun pärstää <3
Onhan täällä taas kaikkea tapahtunut, mutta sitten taas ei mitään. Tajusin eilen Siirin kanssa puhuessa että kaikki samat ongelmat, samat ilot ja samat surut on pyörinyt mun elämässä siitä asti kun tulin tänne. Siitä tietää, että mä oon ollut liian kauan paikallani, mä oon alkanut juurtumaan tänne ja sitä en juuri halunnut. Sen takia en jaksa odottaa syyskuuta ja uusia seikkailuja! Tietysti tänne jää joku, jota tuskin nään enää koskaan sen jälkeen kun astun lentokentän ovista sisään ja josta välitän kovasti mutta omapahan on valintani. Mä en halunnut jymähtää Suomeen mun vanhaan elämään, ja vaikka Perth ei olisikaan toisaalta huonoin paikka maanpäällä mihin jäädä jumiin, niin silti lähden niin paljon mielummin pois. Joskus sitä vaan tapaa oikeat ihmiset väärään aikaan ja se on syvältä.
Eli siis tiivistettynä: hengissä olen, hyvinvoivana liian kylmässä Australiassa ja en jaksa oottaa että pääsen taas reissuun! Voikaa hyvin, pusuja xx
