#vainaussijutut

Aussit on outoa kansaa. Toisaalta, niin ajatellaan myös Suomesta ja varmasti kaikista muistakin maista ja kulttuureista aina joskus. Ennen tänne tulemistani ajattelin ausseista tosi eri tavalla. Että kaikkialla on super kuivaa, kenguruita on joka kulmassa ja aina on lämmin.
En oo elämäni aikana mitenkään erityisen paljon matkustellut tai muutenkaan opiskellut maailman menosta yhtään mitään. Tää vuosi on opettanut mulle maailmasta niin paljon! Tässä on kuitenkin juttuja, mitä oon oppinut Australiasta (ja kyllä, olen varma että moni näistä jutuista pätee myös muualla maailmassa).

On ihan ok mennä minne vaan ilman kenkiä.
Oikeesti, minne vaan. Baariin, kauppakeskukseen, ravintolaan tai vaikka ihan kävelylle kaupungilla. Kukaan ei kato sua vinoon vaikka kengät oiskin tänään jääneet pois matkasta.
Joidenkin baarien ja ravintoloiden ovilla lukee pukukoodi(?) ja niissä yleensä sanotaan, jos sisälle ei ole asiaa ilman kenkiä. Musta on vaan ylipäätään outoa, että tollasesta asiasta on mainittava erikseen. Koska no, kaikki nyt varmaan tietää, että Suomessa harvemmin ravintolan ovella näkee ihmisiä ilman kenkiä, tai missään muuallakaan omaa pihaa lukuunottamatta. Mä en ennen edes tykännyt mennä muiden ihmisten koteihin ilman sukkia, toisaalta harvemmin Suomessa pidin sellaisia kenkiäkään, minkä kanssa ei käytetä sukkia. Nykyään sukat vaan jotenkin ahdistaa mua ja oon niin paljon mielummin ilman.

Kaikkialla on itsepalvelukassat.
Oon Suomessa törmännyt tälläseen vaan Ikeassa. Tietysti oon ollut jo jonkun aikaa poissa, antakaa anteeksi jos olen väärässä. Mutta täällä kaikissa ruokakaupoissa, Targeteissa tms. tavarataloissa on itsepalvelukassoja riveittäin, ja useesti päivien hiljaisina hetkinä "normaalikassoja" ei pidetä edes auki. Muistan vieläkin, kun yritin tällästä härpäkettä ekaa kertaa käyttää, enkä tajunnut mistään mitään. En tiennyt, mihin reikään pitää laittaa rahat ja mistä ne tulee ulos, mistä saan kuitin ja mitä nappulaa nyt painan ja mitä ihmettä muutenkin, eihän tässä oo ketään valvomassa ja miten helppoa ihmisten ois tästä vaan huijata maksavansa.
Kuitenkin näin 10 kuukauden jälkeen voin sanoa, että valitsen itsepalvelukassan millon vaan normikassan sijasta. Ne on oikeesti tosi fiksuja ja huonoina päivinä ei tarvitse vaihtaa kuulumisia ja päivän suunnitelmia kassaihmisen kanssa vaan tälläsenä nyrpeenä suomalaisena voi pitää suun kiinni ja keskittyä olennaiseen. Mun ei tarvitse ootella ketään ja voin pakata ostokset kasseihin niinkuin ite haluan. Kyllä, täällä pakataan ostokset sun puolesta kasseihin normaaleilla kassoilla.

Perth

"Hey, how are you?"
Menitpä sitten minne tahansa; kauppaan, lääkärin vastaanotolle, postiin, kavereiden luo tai hakemaan lapsia koulusta niin siellä on kaikki kyselemässä kuulumisia. Kadulla vanhemmat ihmiset jää helposti kyselemään, miten sun päivä on mennyt. Sama homma on, jos soitat jonnekkin, linjan toisessa päässä halutaan aina tietää, mitä sulle kuuluu tänään. Tiedän, että se on vaan kohteliaisuus ja 90% kyselijöistä ei kiinnosta vastaus pätkääkään, mutta kuitenkin. Tottakai siitä on tullut mullekkin jo tapa, aina kaupan kassalle tms. astellessa huikkaa tervehdyksen perään, että miten menee tai muuta ja lähtiessä tulee vaan luonnostaan sanottua "have good day". Täällä uusia ihmisiä tavatessa kysyntään kuulumiset ja jaetaan elämäntarinat, kun taas Suomessa sanotaan "moi" ja sitä seuraa kiusallinen hiljaisuus.  Tosi hassua. Suomessa Picnicissä työskennellessä oli hyvä, jos asiakkaalta sai edes kuulla tervehdyksen saatika sitten mitään muuta ylimäärästä rupattelua. Enkä nyt sano, että olisin itekkään siellä paistanut kuin Naantalin aurinko päivästä toiseen tai kertonut elämästäni jokaiselle asiakkaalle. Ei aina tarvitsekaan olla hyvä päivä, mutta asiakaspalvelu on kyllä yksi asia, missä Suomi voisi ottaa muista maista mallia.

Parkkeerata voi ihan minne lystää.
Tätä en ymmärrä. En todellakaan tiedä, miten täällä mitkään lait tai säännöt menee tässä auton parkkeeraamisessa, mutta oikeesti täällä meno on välillä ihan uskomatonta. Tää oli kyllä pahempi Perthissä kun Melbournessa, kai täällä on vähän sivistyneempiä ja muutenkin älykkyystasoltaan vähän korkeampia ihmisiä, mutta oikeesti. Paras oli se, kun näin jonkun parkkeeranneen autonsa keskelle tienjakajaa, koska selvästi pihassa mihin tämä kyseinen henkilö oli menossa, ei ollut enää tilaa autolle. Ei tien viereen, ei seuraavalle kadulle, ei. Tienjakajan nurmikolle siihen niin nätisti. Meidän vanhan talon lähellä oli iso puisto, joka oli rakennettu lammen ympärille, ja siinä puiston ympärillä oli ainakin 5 parkkipaikkaa plus tien vieressä tilaa vaikka muille jakaa, jos parkkikset sattuivat olemaan täynnä (mitä ne ei koskaan mun 8kk elon aikana siellä olleet), mutta silti kaiken tämän jälkeenkin joku oli autonsa päättänyt asettaa siihen puiston nurmikolle, noin 5 metriä seuraavan parkkipaikan sisäänkäynnistä. Voit vaikka ajaa rantaan asti, jos parkkikselta kävely tuntuu liian raskaalta, tai naapurin pihanurmelle jos ei omalla ole tilaa. Tai sitten ihan vaan keskelle kävelytietä, niin että varmasti jokainen jalankulkija joutuu kävellä sitten siitä autotien puolelta. 

Kävelytiellä mahtuu kävelemään n. 1,5 ihmistä.
Täällä on aivan käsittämättömän kapeat kävelytiet. Useimmilla en mahdu edes kävelemään E:n kanssa käsi kädessä, joka on siis 3v eikä mikään isokokoinen ihminen. Ootas vaan, kun sieltä tulee joku koiransa kanssa vastaan niin sitten pompitaan kaikki autoteillä ja tienreunuksia pitkin toistemme ohi. Hyvällä tuurilla sieltä tulee pyörä vastaan juuri sillä hetkellä, kun molemmat lapset tappelee siitä, että kuka saa pitää kädestä kiinni ja siinä sitten pyöräilijä voi miettiä, ajaako päälle vai puikkelehtiiko kaiken maailman puiden välistä autotielle ohittamaan jalankulkijat. Oon välillä ihmetellyt, miten niin moni pyöräilijä ajaa autojen kanssa samalla kaistalla, vaikka ei olisikaan minkäänmoinen kilpapyöräilijä tms, mutta tässähän siihen varmaan löytyykin vastaus. Ei siellä kävelytiellä nyt vaan ole meille kaikille tilaa.

Brisbane

Suojatiet ovat vain aukkoja katukivetyksessä. 
Voin varmaan yhden käden sormilla laskea, kuinka monta "normaalia" suojatietä oon täällä nähnyt. Sellaista, missä on selvästi maalattu raidat maahan ja siitä ihan oikeesti ihmiset huomaa, että tästä voit ylittää tien. Yleisesti ottaen nämä niin sanotut suojatiet on vaan sellasia, että kävelytien katukivetyksessä on vaan ammottava aukko. Tietysti niillä suojateillä, missä sattuu olemaan liikennevalot, meno on paljon turvallisempaa ja suojatiet tajuaa, mutta esim. tossa suoraan meiän talon edessä on T-risteys, ja jokaisen kävelytien kulmasta puuttuu sitten yksi pala katukivetyksestä, että voit siitä pomppia kadun yli siihen kiveen kompastumatta ja toivoa, että kukaan ei aja päälle. Varsinkin, kun täällä tuppaa noi katuvalotkin olemaan aika harvassa. 
Kuitenkin esimerkiksi sillä tiellä, minkä yli vien lapset maanantaisin päivähoitoon, niin siellähän ei sitten oo suojateitä ollenkaan. Kilometrien pituinen tie ja ei suojatietä missään, niin siinä me seistään tienvieressä muutama tovi odottaen, että liikenne jossain vaiheessa hiljenisi sen verran, että päästäisiin siitä tien yli hyppimään ilman, että joudutaan yliajetuksi. Perthissä oli sama homma lasten uimatuntien kanssa, iso kiireinen tie eikä suojatietä saatika liikennevaloja missään. Jalankulkijana täällä saa muutenkin aina valoissa odotella puolisen päivää ja jos valoja ei ole, niin ei kukaan siihen "suojatien" eteen muutenkaan pysähdy antamaan tietä. Hanki auto tai odota. 
Plus että liikennevalot pitää super outoa ääntä valon vaihtuessa vihreeksi.

Baareissa ei ole narikkaa.
Ja se on super outoa! Aluksi en edes ajatellut asiaa, koska tulin tänne keskellä kesää, eikä mulla narikalle ollut mitään tarvetta, saatika sitten vaatteille ylipäätään. Talven tullessa Perthiin halusin vaan ottaa lämpimät vaatteet mukaan, koska yöllä kotiinlähtiessä siellä oli jo ihan sairaan kylmä. Mutta haluatko kantaa takkia, kaulahuivia tai muuta paksua tai pitkää vaatetta mukanasi koko iltaa baarista toiseen, kun sisällä on kuitenkin todella kuuma? Ylimääräset vaatteet ja laukut on siinä vaan aina tiellä tai hävyksissä. Siinä piti sitten vaan juoda ittensä lämpimäksi. 
Muutenkaan baareihin täällä harvoin maksaa mitään sisään. Tietysti joillekkin isoille hienoille clubeille joo, mutta oon joutunut täällä varmasti alle 5 kertaa maksamaan mitään päästäkseni baariin sisään.

Sydney

Raha + Paypass eli lähimaksuominaisuus(?)
En tiedä, miten iso juttu tää on Suomessa nykyään, että onko se yleistynyt paljon tässä vuoden aikana, nimittäin mun Suomen pankkikortissa on kyllä tää maksuvaihtoehto, mutta muistan käyttäneeni sitä kerran siellä ennen tänne tulemista. Ja täällä sitä käytetään kaikkialla. En oikeen osaa päättää, onks tää musta hyvä vai huono juttu, koska kyllähän se nopeuttaa ja helpottaa asiointia kassalla huomattavasti, mutta mun käsittääkseni täällä se ostoraja paypass maksulle on $100, mikä on euroissa ehkä n. 65? mutta Suomessa se raja on kai paljon vähemmän. Siinä jos kortti hukkuu johonkin ja esim. mulla on mun kaikki säästöt siellä tilillä, niin jos joku sen löytää ennenkuin oon tajunnut sulkea kortin, niin aika helposti saa tyhjennettyä koko tilin. Kyllähän se välillä tietysti tekee sitä, että pyytää laittamaan pin-koodin varmistukseksi, mutta eipä mulle oo vielä kertaakaan sellasta tullut. Tällä tavoin sitä pin-koodia on myös yllättävän vaikea välillä muistaa, kun sitä tarvitsee käyttää kerran miljoonaan vuoteen. 
Oon jo tottunut täällä näihin kummallisen näköisiin rahoihin ja olin ihan innoissani, kun Mialla oli lompakossa euroja mitä sain kattella pitkästä aikaa. Setelit täällä tuntuu sellasilta ihme muovisilta, ne on värikkäitä ja muodoltaan muutenkin sellasia pitkulaisia. Kolikoista arvokkain eli $2 on pienin ja näyttää eurojen 10 senttiseltä, kun taas aussien 50 senttinen on jotain 3 kertaa kahden dollarin kokoinen kahdeksankulmikas mötikkä. Niihin meni kyllä hetki totutella. Ja kun meillä euroissa on joutsenien ja suomenleijonien kuvia, niin täällä yhden dollarin kolikon kääntöpuolelta löytyy kenguruita. Makes sense.

Australian aksentti. 
On jotain niin kamalaa. No ei vaiskaan, ei se nyt kamalaa ole mutta huonostiymmärrettävissä sanoisinko. Jotkut puhuu niin nopeasti, epäselvästi ja käyttäen outoja sanoja ja kaikki pitää lyhentää (Maccas = McDonalds hahahah), että mulla menee vieläkin hetki käsittää, mitä ne sanoo. Ausseissa on välillä niin ihme sanoja ja sanontoja, että suosittelisin äidinkielen nimen vaan suosiolla vaihtamaan australiaksi enkä kutsuisi sitä englanniksi. Tiedän, että moni ihminen pitää aussien aksenttia jotenkin viehättävänä ja se muka saa naisilta jalat alta hyvin äkkiä, mutta en kyllä ymmärrä miksi. Mun mielestä esim. brittiaksentti on niiiin paljon kivempi. Luin jostain, että aussien aksentti juontaa juurensa siitä, että joskus muinoin ihmiset täällä oli niin kännissä ja puhe sammalsi, että siitä vaan jäi sellanen ihmeellinen, ja enkä todellakaan edes hetkeäkään epäile täätä myyttiä koska siltä se kyllä kuulostaakin.

Aiheesta poiketen, kuulin myös että Canberra on pääkaupunki vaan siksi, että Sydney ja Melbourne tappeli siitä, kumpi saa pääkaupungin tittelin ja koska sopuun ei päästy, rakennettiin puoleenväliin matkaa uusi kaupunki ja tehtiin siitä sitten pääkaupunki. Tätä en myöskään lähtisi epäilemään, se olisi vaan niin jotain, mitä Australiassa tehtäisiin.

Canberra

Talot.
Oon puhunut tästä aiheesta aikasemminkin, mutta täällähän siis harvoissa taloissa on lämmitys ja muutenkin talot on rakennettu niin, että niissä olisi mahollisimman viileä kokoajan. Ja no, kyllähän siinä nyt on järkeä, onhan täällä nyt suurimmaksi osaksi aivan hiton kuuma kokoajan. Mutta entäs sitten, kun heinäkuussa ulkona onkin 0 astetta öisin? Sitten on kuulkaas sisälläkin aivan helvetin kylmä. En muista kerroinko täällä, mutta yhtenä aamuna Perthissä mun huoneessa hengityksestä tuli sellasta höyryä, koska mun makkarissa oli n. +9 astetta lämmintä. Olkkarissa oli samana päivänä koko päivän +14, mikäs siinä sitten. Mentiin ulos lämmittelemään.

Kaikilla on myös kaasuhellat. Oon kai kerran tai kaksi törmännyt täällä sellaseen normaaliin nykyaikaiseen lieteen, mitä Suomessa kaikilla taas on ja siellä oon vaan pari kertaa nähnyt kaasuhellan, saatika sitten koskaan sellasta käyttänyt. Meillä on täällä kotona vielä ihan hyvä liesi ja uuni muutenkin, mutta oon myös joutunut laittamaan ruokaa sellasella hellalla, missä laitat kaasun päälle ja ite sytkärillä alat sitten väsäämään liekkiä siinä toivossa, ettei koko käsi syty palamaan. Plus oon jo kaksi kertaa joutunut menemään keittiöön huomatakseni kaasun olleen päällä jo tunteja yksinään. Toisella kerralla koko liekki siinä paloi ja olin ollut yläkerrassa monta tuntia ja vaan sattumalta muistin viedä roskat ulos keittiön kautta ja huomasin sen olevan päällä, muuten se olisi ollut siinä varmaan aamuun asti. Tai sitten koko talo olis palanu ja minä mukana. Toisella kerralla pelkkä kaasu oli jäänyt päälle ja herätessäni ensimmäisenä menin keittiöön ja ihmettelin, miksi haisee niin hassulle mutta siellä olikin hella päästäny kaasua koko yön, tosi kiva juttu.

Kylppärit ja vessat on myös tosi kummallinen juttu täällä. Yleensä ainakin vanhemmissa taloissa vessa on vaan sellanen super pieni huone, missä ei ole mitään muuta kuin pönttö. Ei lavuaaria, ei mitään, vaan sieltä sitten meet kylppäriin pesemään kädet, miten vammasta. 
Suihkussa on kaks erilaista vipua, toisessa lukee kuuma ja toisessa kylmä ja siitä sitten säätelet itelles hyvän lämpösen veden. Joo, oon nähny kyllä tälläsiä hanoja ennenkin, mutta yleensä vaan käsihanoissa. Täällä on poikkeuksetta ollut jokaisessa suihkussa missä oon koskaan käynyt, niin tollaset hassut hanat.

Vesi maistuu ja haisee hassulta.
Sitä saa kyllä juoda normaalisti hanasta, mutta Perthissä yritin välttää sitäkään tekemästä. Täällä kraanavedessä on paljon enemmän kemikaaleja ja Perthissä ihan naamaa pestessä se välillä haisikin ihan kloorilta. En tiedä johtuko tästä vai jostain muusta se, että mun iho oli ihan järkyttävässä kunnossa muutaman kuukauden. Jokainen voi siitä sitten ite kuvitella, miltä se vesi maistuu. En tiedä, miten erilailla nää hommat täällä menee, mutta en oo East Coastilla huomannut sitä samanlaista, tai ainakaan yhtä vahvaa, pahaa makua kraanavedessä. En tiedä johtuuko tää musta vai siitä vedestä. 

Melbourne

There's still another million miles to come

Mä aattelin jossain vaiheessa, että en jaksa edes vaivautua hankkimaan uusia kavereita Melbournessa. Se johtui enimmikseen varmaan siitä, että oikeesti en kestä enää yhtiäkään hyvästejä. Ja kuka jaksaa nähdä sen vaivan kahden kuukauden takia? Plus että mun yksi parhaista kavereista Perthistä on tulossa tänne hostperheineen mun vikaksi kuukaudeksi myös, joten se olis tarkottanut vaan kuukautta yksin, ja sen nyt kestää kuka vaan.  Musta tuntui muutenkin, että mikä järki oli edes tulla tänne enää, miks en vaan mennyt kotiin? Mun hostäiti puhui mulle kuitenkin järkeä, niinkuin aina. Mä olin niin koti-ikävissä ja niissä matkanjälkeisissä masennuksissa, että olin melkeen valmis makaamaan sängyssä kuukauden yksinäni nyt kun meiän wifikin toimii (JEEE).
Kuitenkin tajusin myöhemmin, että tässä ajattelutavassa nyt ei oo taas järkeä ja löysin ihania ihmisiä mun ympärille mun kahdeksi vikaksi kuukaudeksi Australiassa.

Aika on taas tapansa mukaan mennyt ihan hullun nopeesti. Oon asunut kohta jo kuukauden Melbournessa ja kaksi jäljellä! Laskin eilen mun viikonloppuja ja niistä kahdeksasta mulla on jo neljälle suunnitelmia. Joten mulla on 4 viikonloppua jäljellä täällä kaupungissa. Paniikki iskee. Oon vaan aina suunnitelmia tehdessä voinut olla sillee "ihan sama, kyllä mulla on aikaa". Vaan eipä ole enää, aika alkaa tehä jotain tällä elämällä. APUAAA.

Mitäs mä oon sitte tehny? Olin viime viiikolla super paljon töissä, kun mun molemmat hostvanhemmat oli Perthissä muutaman yön ja noh, uusi kotikaupunki ja muuttaminen ja uudet kuviot tuo aina vähän ylimääräsiä menoja muutenkin. Joten ma aamusta to iltaan asti suunnilleen 24/7 lapsista vastuussa oleminen sai kyllä mut haluamaan viikonloppuna ulos. Nostan kyllä taas hattua kaikille äideille, en tiiä miten te teette sen. Viime keskiviikkona E itki melkeimpä koko päivän, raivos ja huus ihan turhasta. Vaikka vein ne eläintarhaan. Tänään sama juttu, päikkäreiden jälkeen huutamisesta ei oo tullu loppua. Aina toisinaan mietin, mitä ihmettä mä täällä vielä teen. Mulla alkaa pikkuhiljaa loppua hermot kesken. Vaikka kuinka kivaa mulla onkin ollut ja mun hostperhe on paras, mitä ikinä voi saada niin en mä kyllä toista vuotta tätä työtä tekis. Tai no, ikinä ei pidä sanoo ikinä
Muuten työt on ollu aika perus. En jotenki koskaan jaksa oikeen selittää päiväkohtasesti mitä ollaan tehty lasten kanssa tai muutenkaan tunkea joka paikkaa täyteen niiden kuvista, kun oon ollut täällä jo ikuisuuden niin se tuntuu jotenki turhalta. Ehkä joku päivä väännän tänne jonkun au pair postauksen vielä.

Oon saanu viimeaikoina tutkittua tätä meiän lähiympäristöäkin vähän, oon löytänyt låhimmän ruokakaupan (1,6km), viinakaupan (1,6km), kirjaston (2km), IKEAN (5km) ja jopa lenkkipolulle oon raahannut itteni melkeen joka päivä, paitsi viikonloppuisin... Mä en tuolla reissussa paljoo katellu mitä suuhuni laitoin ja se näkyy kyllä nyt. Mutta pointti oli se, etttä ei tässä oikeesti lähellä lähellä oo mitään. Mutta kai se menee usein niin täällä, koska kaikilla on autot niin ne on silleen "asutaan niin lähellä kaikkea" mutta koska kaikki ajaa joka paikkaan, niin ei sitä tajua. Perthissä mulla oli kilometrin säteellä kaikki ruokaupasta leffateatteriin ja lemppari vaatekauppoihin. Se nyt ei toisaalta rahan säästämisen kannalta ollu hirveen hyvä juttu. Siellä pääsin rannalle kotiovelta alle vartissa, täällä seikkailen St. Kildan rannalle trameilla tunnin. Lähimmästä leffateatterista ei oo tietookaan, eikä täällä kai kauheesti edes ketään asu. Pääsen tosin cityyn hyvinä päivinä puolessa tunnissa. Kuitenkin, Perthin Woodlands voittaa siis Melbournen Kewin aika 6-0.

Mun on tosi vaikeeta tajuta täällä kokoajan lämpenevissä (tänään +30), että kohta on joulu. Missä lumi, missä kylmyys ja 4pm laskeva aurinko, kärttyset ihmiset ja toppatakit? Siitä tulee vaan niin super outoa. Mutta oon ilonen, että pääsen viettämään joulun mun ihanan hostperheen kanssa, vaikka oiskin ehkä +30 ja makaisin bikineissä koko päivän.

Yksi juttu vielä. Jos voisin kadottaa maailmasta yhden ja vain yhden ötökän, ötökkälajin mikä lie, se olis saatana kyllä KÄRPÄSET! Ei niistä oo Suomessa tai missään muuallakaan ollut mulle koskaan mitään vaivaa, mutta täällä. En tiedä mitä ahdistelijakärpäsiä Ausseissa on, mutta ne menee kaikkialle. Joka ikiseen paikkaan mihin ne pääsee. Ja mä tarkotan joka ikiseen. Korviin, nenään, suuhun, silmistäkin yrittää saada jotain irti. Jos pysähdyt paikalles niin ei aikaakaan niin ne on vallanut sun koko kropan. Ja auta armias jos sulla on ruokaa. Ne on oksettavia olentoja ja niin ärsyttäviä. Vaikka kuinka vihaan hämähäkkejä, ne varmasti vihaa mua yhtä paljon eikä yritä tunkeutua muhun ja pysyy visusti siellä omissa oloissaan, niin ne saa nyt kyllä jäädä.

Hello from the other side

Onko matkan jälkeistä masennusta olemassa? Mä en muistanut, että paluu arkeen olisi viimeksi ollut niin hankalaa. Mä jopa oikeesti monena päivänä mietin, että vitsi en jaksa odottaa, että nään tytöt ja mun hostperheen muutenkin taas ja pääsen "omaan" sänkyyn ja saan tavarat paikoilleen kaappiin eikä jokaista vaatekappaletta tartte joka päivä kaivaa ulos rinkan pohjalta. Se on nimittäin aivan super ärsyttävää, aina just se yks paita, minkä haluat, on alimmaisena tai muuten vaan työn ja tuskan takana.
Noh, kuitenkin. Mulla tuli eilen kolme viikkoa täyteen jo Melbournessa. Aika on menny (taas kerran) ihan super nopeesti. Kuitenkin mun loma on ollut ohi jo jonkun aikaa, jo viikon jälkeen täällä mulla alko työt. Eikä siitä sitten mennyt kauaa siihen, että Sinnan oli aika lähteä Ausseista ja vaan muutaman päivän päästä myös Mia lähti ja mä jäin tänne. Viimesetkin heipat on nyt sanottu ja mä palasin taas normaaliin au pair -arkeen. Mulla oli aika ristiriitaset fiilikset koko jutusta viimeviikolla, mä oikeesti jopa yhtenä iltana toivoin, että oisimpa vaan lähtenyt samaa aikaa Mian kanssa. Ehkä musta tuntu vaan vähän yksinäiseltä uudessa kaupungissa ilman kavereita, koska kuitenkin tänne tullessa niitä oli. Musta vaan alkoi tuntumaan, että nyt kun mulla on lennotkin Suomeen, niin tulin tänne vaan tuhlaamaan aikaa ja odottamaan kotiinlähtöä. Mä tiedän, kuulostaa tosi typerältä. Enkä ajattele enää ollenkaan noin. Mulla on vielä 2 viimestä kuukautta aikaa nauttia Australiasta, kesä on tulossa ja mulle jäi tony reissun + lentojen ostamisen jälkeen vielä sen verran säästöön, että voin huoletta vielä seikkailla täällä ja ottaa kaiken irti mun aussivuodesta, niin mitä mä oikeen valitan? Toivon vaan, että Suomesta olis mahollista siirtää ihmisiä tänne. Ees ihan pikku hetkeksi.

Meiän Melbournen seikkailu alkoi taas kerran niin hyvin. Maanantai aamuna bussiin astuessa meillä ei ollut mitään hajua, missä me tultaisiin seuraava yö viettämään. Mun hostperhe siis oli jo täällä, mutta ne asui hotellissa siihen asti, että löysivät talon, joten niistä ei tässä asiassa paljon hyötyä ollut. Sinnakin täällä jo asusteli mutta johonkin pieneen kaksioon, missä asui jo muutenkin mitä, 5 tyttöä(?) ei me paljoo sinnekään sitten oltas mahduttu. Meillä oli ollut sunnuntaina kyllä suunnitelma, mutta se meni pilalle. Hostellielämästä oon saanut aikalailla tarpeekseni, vaikka tietysti jos ei muuta ole niin tottakai siellä nyt muutaman yön aina viettää. Kuitenkin siinä 8h bussimatkalla oli onneksi aikaa selvittää asioita ja me löydettiin Couchsurfing host niinkin lyhyellä varotusajalla. Ja loppujenlopuksi tää kaikki säätäminen oli vaan hyvää tuuria, meiän host kämppiksensä kanssa on yhtiä ihanimmista ihmisistä, ketä oon koskaan tavannut. Vaikka sanoin aluksi, että olin täällä ilman kavereita niin en nyt oikeestaan, niistä tuli mulle läheisiä ystäviä ja itseasiassa mun hostperhe päätyi muuttamaan caan muutaman kilometrin päähän niistä.
Asuttiin siis siellä ekat 1,5 viikkoa jonka jälkeen sain tyhjentää mun rinkan lopullisesti. Mä ehkä vaan poltan sen ja ostan matkalaukun ennenkun lähen. Oikeesti.
Eka viikonloppu meni aikalailla muuttaessa, kaks kokonaista päivää meni siihen, että kaikki tavarat oli ulkona muuttolaatikoista. Mun huoneessa on kaikki hyvin mutta meiltä puuttuu vielä olkkarin sohva, keittiön tuolit ja WIFI!! Sen takia en oo täälläkään kauheesti itestäni ilmotellut. Tätä asiaa on säädetty niin paljon, viimeksi tänään täällä kävi joku ihan vaan toteemassa, että ei se wifi nyt toimi. No aijaa, empä huomannutkaan ite niin kiitos nyt sitten vaan käynnistä.
Tykkään tästä talosta ja mun huoneesta täällä kyllä muuten enemmän kuin Perthin kodista, vaikka mulla onkin super ikävä sinne. Sää, rannat ja muuten vaan koko ilmapiiri siellä oli niin paljon parempi. Melbourne on tosi kiva kaupunki ei sillä, mutta silti. Perth on aina eriasia. Se on koti.

Mitähän muuta täällä on tapahtunut? Eka viikko meni siis lomaillessa ja Sinnan ja Mian kanssa hengaillessa. Kävin ihan extempore ottamassa uuden tatskankin, kun mulla oli liikaa energiaa ja paljon hyviä ideoita. Sain Mian suostuteltua jotenkin mun mukaan ja meiän käsiä koristaa nyt samanlaiset tatskat. Enkä nyt todellakaan puhu mistään samanlaisista full sleeve "bff-forever" -tatuoinneista, ei.
Kävin töissä silleen, että menin aamusin hakemaan tytöt sieltä hotellilta ja tein niiden kanssa jotain ja myöhemmin kävin viemässä ne takaisin ja menin ite kotiin. Siinä kyllä huomas, miten paljon kevyemmältä tää työ tuntuu sillä tavalla, että ei asu perheen luona. Ei sillä ettenkö mä näiden kanssa haluaisi asua, niinkuin oon moneen kertaan sanonut, niin mulla on ollut tosi hyvä tuuri, kun oon löytänyt näin ihanan hostperheen ja ei mua haittaa täällä olla.
Käytiin muutaman kerran ulkona, mutta kumpikaan ilta ei päättynyt kauheen hyvin ja viime viikonloppuna olinkin lauantain töissä.
Mun keskiviikkovapaat vaihtui maanantaihin, joka on mun mielestä super ihanaa, koska nyt jokainen viikonloppu on pitkä viikonloppu! Paitsi tämä tietenkin, koska lauantaina olin koko päivän lasten kanssa ja maanantaina mun hostvanhemmat lähtikin Perthiin molemmat töihin niin oon nyt täällä leikkinyt kotiäitiä ja tajunnut, että se ei oo kyllä se mitä mä elämältä haluan.

Tän tekstin laadusta varmaan huomaa, että mun mieli alkaa pikkuhiljaa järkkyä. Eilisen +34 ja auringonpaiste vaihtui hyvin äkkiä tän päiväseen +17 ja vesisateeseen ja mulla ei oo mitään tekemistä.