Diggin’s got me nothing but some more dirt on my hands

Mulla on ongelmia. Olen vihdoinkin myöntänyt sen itelleni hahah. Oon yrittänyt miettiä pääni puhki vieläkin sitä samaa asiaa, että haluanko pidentää aikaani täällä. Aina viikonloppusin oon silleen "EN HALUA IKINÄ LÄHTEÄ", mutta sitten kun vietän 9h päivässä kahden alle 5 vuotiaan tytön kanssa niin ensinnäkin kiitän Luojaa siitä, ettei mulla ole siskoja koska millasta mun vanhempien elämä olisikaan välillä ollut. Toisekseen siis todellakin tykkään mun tytsyistä ja välillä oon täällä ihan itku silmässä kun ne halii mua ja tulee koputtamaan illalla mun ovelle vaan saadakseen hyvänyönsuukkoja ennenkuin ne menee nukkumaan. Mutta sitten välillä kun 3 porkkananpalasen syömiseen menee tunti, kädet työnnetään likaiseen pottaan kun selkäni käännän ja itkua väännetään vain saadakseen tahtonsa läpi, niin tulee mietittyä kahteen kertaan että haluanko ylipäätään omia lapsia enää tämän jälkeen. 
Että joo, en tiedä mitä teen sen päätöksen kanssa, että jäänkö vai en. Ja tää ongelmalista kyllä jatkuisi mutta en jaksa valittaa asioista jotka on niin turhia että itteänikin naurattaa. 

Löysin lauantaina mun lempparipaikan Perthissä so far. Lähdin aamusta Siirin ja Siirin hostfamilyn kanssa Fremantleen. Meillä piti aluksi olla muuta menoa, mutta kun saatiin kyydit ja esittelykierrokset niin peruttiin muut menot ja lähdettiin matkaan. Oon kuullut paljon hyvää tosta kaupunginosasta mutta se oli niiiiin söpö, kaunis, ihana, täydellinen blaa blaa. Voisin vaan asua siellä viikonloput. Jos kukaan ikinä eksyy tälle puolelle maapalloa niin suosittelen todellakin käymään siellä!

Mentiin käymään jossain todella vanhassa rakennuksessa missä oli joskus tyyliin 1800-luvulla pidetty jotain vankeja, ja koska oon ihan innoissani aina kaikista tollasista paikoista niin kun muut seisoskeli siinä ja ihmetteli ympärilleen niin päätin lähteä kattomaan yhtä huonetta mistä pilkotti joku sellainen infotaulun tapanen juttu. Kävelin sisään sinne huoneeseen ja näin sivusilmällä että siellä pimeässä nurkassa makaa joku. Sain sydänkohtauksen ja juoksin niin lujaa ulos huoneesta kun ikinä pääsin ja sain vähän outoja katseita. Otin Siirin turvaksi ja menin takaisin huoneeseen niin se oli joku nukke mitä olin vaan lähtenyt juoksemaan karkuun hahah ei jestas. 
Jatkettiin matkaa ja käytiin sellasessa kauppahallin tapasessa Market-paikassa jonne jätin sydämeni, pitää joku viikonloppu mennä kyllä takaisin hakemaan sitä sieltä. Pyörähdettiin jossain isossa olutpanimossa missä samassa toimi ravintola ja sinnekkin mun täytyy kyllä päästä ihan kunnolla takaisin! 

Olin niin poikki päivän jälkeen että tulin kotiin tekemään välikuolemaa ja illaksi suuntasin Scarboroughin rannalle Sinnan ja Siirin kanssa, haettiin takeaway ruokaa ja syötiin rannalla auringon laskiessa. Sain taas kyllä nauraa vatsani kipeäksi, niinkuin joka päivä näiden kanssa kun meillä on niin huonot jutut. Onneksi kukaan ei täällä ymmärrä mitä puhutaan. 
Ja nyt kun joku miettii, että eikö mulla ole muita kavereita kun Siiri ja Sinna niin vastaus on ei. 

Sunnuntaina pyörittiin Siirin kanssa cityssä jonka jälkeen lähettiin pyörimään ympyrää parin itskun kanssa. Oli niin rändöm päivä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa mutta oli kyllä hauskaa! Meidän piti mennä kattomaan kenguruita mutta vieläkään en ole yhtään nähnyt, joten illalla mentiin Scarboroughin rantaan ja siellä oli suunnitelmana katsoa auringonlaskua ja hengailla mutta joku (Siiri) keksi mennä vaatteet päällä uimaan joten oli pakko lähteä kotiin. 
Tulin kotiin, syötiin perheen kanssa ja menin nukkumaan.

Täällä on perjantaista asti ukkostanut joka yö, toivon vaan että se loppuisi koska en saa nukuttua kunnolla, koska en pysty nukkumaan partsin ovet kiinni, sillä on liian kuuma ja kun ne on auki niin ulkoota tulee kamala meteli. 
Ja tänään kun yritin nukkua päikkäreitä niin mulla oli kauheet valveunipainajaiset menossa siitä kun hyvästelin Panun kotona ja sen jälkeen mun kaverit lentokentällä, ihan kuin olisin elänyt ne hetket uudestaan. Ja koska ne ei ole olleet mun elämän onnellisimpia hetkiä, niin heti kun sain silmät auki niin en uskaltanut kyllä mennä takaisin nukkumaan.