Every dark night turns into a day

Kirjotin toissapäivänä super masentavan postauksen, mutta jätin sen hetkeksi julkaisematta kun ajattelin, että jatkan sitä vielä kun se ei vaan tuntunut millään valmiilta. Katoin sitä eilen ja tajusin miten naurettava se juttu oli ja poistin koko pitkän tekstin. Mulla oli maanantaina jo mieli vähän maassa ja tiistaina masentelu vain jatkui ja luultavasti vaan omista ajatuksista johtuen koko päivä tuntui maailmanlopulta. Kyllä mulle sattui ja tapahtuikin kaikenlaista, esim. kaks tramia missä olin hajos molemmat 10 min sisään, sähkölinjojen päälle kaatui puu kovan tuulen takia ja koko Kewin alueella ei päässyt ykskään trami liikkumaan. Mulla oli kiire ja jouduin ottamaan taksin St. Kildaan, josta päädyin maksamaan $70. Unohdin ensimmäistä kertaa avaimen kotiin. Sain muutaman "oisitpa täällä viestin" Suomesta ja olin ihan itkun partaalla ja valitin miten kamalaa elämä on ja miten en jaksa odottaa, että pääsen pois täältä. Jep, täältä niin hirveen kamalasta ja lämpösestä Australiasta missä ei ole mitään hyvää. Tai niin ajattelin sillä hetkellä. 
Miten mä päädyin niin ihanat viestitkin kääntämään jotenkin negatiiviseksi? Sehän vain tarkottaa, että mulla on elämässä ihmisiä, jotka välittää musta. Ja rahaahan se menetetty $70 oli. Ehkä muutama trami hajos, mutta sentään kukaan ei kuollut. Pääsin ehjänä perille ja vietin super ihanan illan uusien ja vanhojen kavereiden seurassa. Näin villejä pingviinejä ja sain värikkäitä turkinpippureita ja ksylitolpurkkaa ensimmäistä kertaa koko vuonna. Ja vaikka avain jäi kotiin ja tulin myöhään, niin löysin vara-avaimen ja pääsin sisälle ketään herättämättä. 
Mulla on katto pään päällä, lämpönen sänky ja ruokaa jääkaapissa. Se on jo pelkästään paljon enemmän, kuin mitä monella ihmisellä on. Lisäksi mä olen Australiassa, jonne oon aina halunnut. Mulla alkaa 1,5 viikon päästä 3 viikon loma ja mun yksi parhsimmista kavereista on tulossa tänne ensi viikolla. Mulla pyörähtää kohta viimeinen kuukausi käyntiin, jonka jälkeen nään mun ihanan perheen ja kaverit. Mä oon päässyt toteuttamaan mun unelmia ja mä olen terve (ainakin fyysisesti). 
Miksi näitä kaikkia hyviä ja positiivisia asioita on niin vaikea nähdä silloin, kun kaikki tuntuu menevän pieleen? 

Sain siis viimevikkolla tietää, että mulla on kolmen viikon loma joulu-uusivuosi akselilla. Mitään suunnitelmia ei ole, joten hyviä ideoita otetaan vastaan! Oisin halunnut lentää Perthiin viikonlopuksi tai vaikka viikoksi, mutta school holidaysien ja muutenkin joulunajan takia lennot on aika huiman hintasia, niin varmaan tänne Victorian alueelle oon nyt kuitenkin tuomittu jäämään. Ihan kuin sekin nyt taas olisikin joku huono juttu, veikkaan että täällä on vielä mulle paljon nähtävää. 

Mun viimepäivät on tätä tiistaista hermoromahdusta lukuunottamatta ollu super kivoja ja heti töiden jälkeen oon juossut ovesta ulos kiireessä illan rientoihin. Sunnuntaina oltiin Ronjan ja Nadjan kanssa Melbournen waterslide tapahtumassa, liput maksoi $40 ja siis homman nimi oli se, että yksi katu tuolta citystä oli suljettu ja siihen oli laitettu pystyyn 400 metrinen vesiliukumäki. Mua peloteltiin, että onko nyt järkeä maksaa tollanen summa siitä, että ihmismäärän vuoksi pääset laskemaan max. 2 kertaa. Okei, kahen tunnin session aikana kerettiin laskemaan 4 kertaa, mutta oli kyllä niin super hauskaa, että maksaisin sen millon vaan uudestaan. Paikan päältä sai isoja uimarenkaita ja sieltä mäen päältä jengi vuorollaan hyppäs veden vietäväksi. Jos ikinä saatte mahiksen osallistua tollaseen, oikeesti menkää! Saattaa kuulostaa lasten touhulta mutta mulla oli ainakin ihan hullun hauskaa. Tiistaina siis lähdin suunnilleen hostporukoiden kanssa samalla ovenavauksella niiden tullessa kotiin suunnistamaan sinne St. Kildan rannalle kattomaan auringonlaskun aikaan esiintulevia pikku pinguja. Jos joku ei vielä tiennyt, niin oon hullu pingviinifani, joten ne pikku söpöläiset on kyllä yks aika mun lempparihomma koko Melbournessa. Jos sinne ei olisi tunnin matkaa jo ilman hajoavia trameja niin oisin siellä varmaan joka päivä. Eilen eli keskiviikkoiltana riensin taas ulos ovesta heti kellon lyötyä 5. Olin matkalla Queen Victoria night marketeille meidän entisen couchsurfing hostin Syn, sen uuden couchsurfarin Neean, Heidin ja mukaan tarttui matkan varrelta yksi ruotsalainen pariskunta, aikalailla rändöm aussipoika ja Syn seuralainen. Oli super kiva ilta, syötiin hyvää ruokaa ja kierreltiin marketteja jotka oli ihan täynnä. En tiedä miksi en oo ennen tietäni löytänyt näille keskiviikkoiltasin pidettäville marketeille, mutta samssa paikassa pidetään viikonloppuisin päiväsaikaan yhtiä toisia tosi kivoja marketteja, mutta tää illalla pidettävä vei kyllä mun sydämen! Aion mennä heti end viikolla uudestaan, sinne jäi monta ruokakojua mitä mun pitää vielä kokeilla ja mulla ei oo turhan montaa keskiviikkoa enää jäljellä!

Mulla ei oo viikonlopuks vielä oikeen mitään pitäviä suunnitelmia, mutta toivottavasti me keksitään jotain ainakin yhtä kivaa kun näinä viimesinä iltoina! 
Jahas ja näköjään mulla olikin vaan yksi kuva tallessa koko viikolta...