Sitten n. 7 viikkoa reissussa vapaana tekemään mitä haluan, jonka jälkeen mun vuoden viisumissa on jäljellä n. 2 ja puoli kuukautta. Viikon päästä mun lähdöstä on 7 kuukautta. 24 päivän päästä siitä, kun lähdin Balille, on vuosi. Se matka on varmaan suurin syypää mun lopulliseen lähtöön Suomesta. Vaikka mä itkin ja pelkäsin niin paljon yhtä 6 viikon matkaa. Mulla on super ikävä sitä vapautta siellä. Joka aamu herätessä olin vapaa tekemään just sitä mitä tykkään.
Näitä kaikkia lukuja ja päiviä aatellessa mulla on vaan yksi ajatus päässä: mä oon kohta Suomessa. Oikeesti mulla on enemmän aikaa takana kuin edessä. Friikkailen aina näistä samoista aioista täällä, tiedän. Kun kaikki sanoi, että aika tulee menee niin nopeesti, niin en koskaan uskonu että näin nopeesti!
Mua on pelottanut kauheesti, etten sovi enää joukkoon kun meen takas. Mä tiedän, että mä oon muuttunut tosi paljon siitä, kuka olin viimevuonna. Tai en ehkä sanoisi, että muuttunut, mutta oon enemmän oma itteni ja se, joka haluan olla. En enää häpeä sanoa asioita suoraan. Ehkä oon enemmänkin kasvanut ihmisenä, kuin muuttunut. Mutta mitä jos kukaan ei tykkää musta enää tälläsenä? Mitä jos nykyinen mä ei tykkää enää kenestäkään? En haluisi lähteä uudestaan. Ehkä. Ainakaan vähään aikaan. Haluaisin oikeesti asettua aloilleni hetkeksi ja korjata asiat kotona. Hoitaa asiat loppuun, jotka joskus aloitin. Pitää paremmin yhteyttä mun perheeseen ja viettää aikaa yhdessä. Nähdä kun mun veljenlapset kasvaa, musta tuntuu, että oon missanut niin paljon. Soitin eilen Facetimepuhelun Petralle ja se oli juuri niiden muksujen kanssa ja Rasmus siellä sai soperrettua "Moi, mitä kuuluu?" ja mun nimeä sen verran, että itkuhan siinä pääsi.
Oon alkanut inhoomaan suomalaisten tapaa näyttää tunteita. Aion pitää huolen siitä, että kaikki mulle tärkeät ihmiset tietää, miten paljon välitän niistä. Saan varmaan jonku hullun leiman otsaani, mutta mitä sitten.
Olin viime viikonloppuna 4 päivää yksin kotona. En uskaltanut mainita siitä tänne etukäteen ettei joku hullu tule ja murhaa mua. Olin vaan yhen yön yksin, ja senkin nukuin peloissani, huonosti ja keittiöveitsi yöpöydällä. Oikeesti, en huijaa edes. Tää talo on super iso ja kolkko ja vanha ja pitää kokoajan jotain omituista meteliä. Yksi parvekkeen ovi aukeaa aina, jos on tosi kova tuuli. Yhtien playdatejen aikana lapset löysi jonkun tosi hämärän aukon johonki todella outoon varastoon ja se oikeesti tekee mut hulluks. Joka kerta kun tuun ulos mun huoneesta, nään sen ja saan pienen sydänkohtauksen, kun se näyttää siltä, että se olis vähän raollaan. 4 viikkoa tässä kauhujen talossa, ja ei toivottavasti enää yhtäkään yötä yksin.
Kuitenkin, takas siihen viikonloppuun. Perjantainatänne tuli mun muutama kaveri ja meiän oli tarkotus juoda ja tilata jotain ruokaa, mutta päädyttiin vain juomaan ja sammuttiin Hannahin kanssa puoli 11 illalla mun sänkyyn. Koitin tehdä comebackin, mutta päädyin takasin sänkyyn kaheltatoista. Hienosti meni. Lauantaina(kin) päädyin juomaan liikaa ja sunnuntaina istuin yksin sohvalla ja yritin kattoa Skinsiä netflixistä ja olla kääntämättä mun päätä mihinkään suuntaan koska vain täysin paikallaan oli sellanen olo, että selviän siitä hengissä.
Mun yksi kaveri tuli täksi viikonlopuksi takas Perthiin, ja lupasin mennä ulos sen kanssa, mutta tekis mieli pysyä limpparilinjalla.
Tällä viikolla ei oo varmaan muuten tapahtunut mitään mainitsemisen arvosta. Mun hostäiti lähti Balille mun kavereiden hostäitien kanssa ja rukoilen päivittäin, että siellä käynnissä oleva tulivuorenpurkaus ei estä niitä pääsemästä maanantaina takasin kotiin.
Eilinen työpäivä oli myös aika ihana ja mainitsemisenarvonen, oltiin ensin puol 3 asti Hannahilla Emilyn ja lasten kanssa, jonka jälkeen tulin käymään kotona ja lähdettiin Emilylle ja tultiin kotiin kun hostiskä tuli töistä. Eli siis käytännössä vaan olin koko päivän mun kavereiden kanssa ja lapset oli onnellisia saadessaan seuraa, win-win.
Mä lähden nyt kehittämään itelleni vaatekriisin ja parantamaan mun flunssaa tulikuumaan suihkuun, hyvää viikonloppua muruset xx
Olin viime viikonloppuna 4 päivää yksin kotona. En uskaltanut mainita siitä tänne etukäteen ettei joku hullu tule ja murhaa mua. Olin vaan yhen yön yksin, ja senkin nukuin peloissani, huonosti ja keittiöveitsi yöpöydällä. Oikeesti, en huijaa edes. Tää talo on super iso ja kolkko ja vanha ja pitää kokoajan jotain omituista meteliä. Yksi parvekkeen ovi aukeaa aina, jos on tosi kova tuuli. Yhtien playdatejen aikana lapset löysi jonkun tosi hämärän aukon johonki todella outoon varastoon ja se oikeesti tekee mut hulluks. Joka kerta kun tuun ulos mun huoneesta, nään sen ja saan pienen sydänkohtauksen, kun se näyttää siltä, että se olis vähän raollaan. 4 viikkoa tässä kauhujen talossa, ja ei toivottavasti enää yhtäkään yötä yksin.
Kuitenkin, takas siihen viikonloppuun. Perjantainatänne tuli mun muutama kaveri ja meiän oli tarkotus juoda ja tilata jotain ruokaa, mutta päädyttiin vain juomaan ja sammuttiin Hannahin kanssa puoli 11 illalla mun sänkyyn. Koitin tehdä comebackin, mutta päädyin takasin sänkyyn kaheltatoista. Hienosti meni. Lauantaina(kin) päädyin juomaan liikaa ja sunnuntaina istuin yksin sohvalla ja yritin kattoa Skinsiä netflixistä ja olla kääntämättä mun päätä mihinkään suuntaan koska vain täysin paikallaan oli sellanen olo, että selviän siitä hengissä.
Mun yksi kaveri tuli täksi viikonlopuksi takas Perthiin, ja lupasin mennä ulos sen kanssa, mutta tekis mieli pysyä limpparilinjalla.
Tällä viikolla ei oo varmaan muuten tapahtunut mitään mainitsemisen arvosta. Mun hostäiti lähti Balille mun kavereiden hostäitien kanssa ja rukoilen päivittäin, että siellä käynnissä oleva tulivuorenpurkaus ei estä niitä pääsemästä maanantaina takasin kotiin.
Eilinen työpäivä oli myös aika ihana ja mainitsemisenarvonen, oltiin ensin puol 3 asti Hannahilla Emilyn ja lasten kanssa, jonka jälkeen tulin käymään kotona ja lähdettiin Emilylle ja tultiin kotiin kun hostiskä tuli töistä. Eli siis käytännössä vaan olin koko päivän mun kavereiden kanssa ja lapset oli onnellisia saadessaan seuraa, win-win.
Mä lähden nyt kehittämään itelleni vaatekriisin ja parantamaan mun flunssaa tulikuumaan suihkuun, hyvää viikonloppua muruset xx
Olipa ihana postaus, tosi avartava ja nosti itelläni tunteet pintaan. Luulen että sun läheiset pikemminki arvostaa sua ja näkee sut uudessa valossa sen sijaan että pitäisi sua outona tai alkais vihaamaan sua. Tai ainakin ne ketkä susta todella välittää ni ei jätä sua! Matkailu on selkeesti tehny tehtävänsä kun oot huomannu asioita uudesta näkökulmasta :)
VastaaPoista