olin suunnitellut, että ostan paluulennon niillä palkoilla mitä saan marraskuusta eteenpäin, mutta minä urpo menin momondoon seikkailemaan ja sain pakkomielteen tästä.
Musta tuntuu, että tää viikko on kestänyt ikuisuuden. Hostäiti pääsi Balilta kotiin maanantaina vaikka se tulivuorenpurkaus tuntu laittavan lentokentän kiinni joka toinen päivä. Viime viikonloppuna oltiin ulkona mutta onneksi mä llhdin jo ennen 12 citystä kotiin, koska olin vähän kipeä ja muutenkin, northbridge on jo mun osalta aika nähty... Ja koska mun vapaa-aika viikolla menee aikalailla kotona tai iltasin lenkillä käyden, niin oon päässyt mut säästöbudjettiin jo tässä vaiheessa ja mulla on vielä 3 viikkoa palkallista työtä jäljellä! Joten ehkä pärjään reissun päällä, toivotaan ainakin. Eilen oli tasan 3 viikkoa lähtöön! Musta tuntuu, että tää aika hyppäsi 2 kuukaudesta 3 viikkoon yhdessä yössä ja mä oon ihan paniikissa. Mä en halua sanoa heippa mun ihanille kavereille! Mä tiedän, että me nähään uudestaan, mutta siltiiiiii. Jännittääää!
En tiedä, mikä tän postauksen ideana oli, ei mulla silleen mitään asiaa kyllä ollu.
Pikku E |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)