Maanantaina oli mun ehkä koko 21 vuotisen elämäni kamalin päivä, kun E oksens I:n PÄÄLLE kun ne nukku päikkäreitä samssa sängyssä. Niitä lakanoita ja lapsia pesuun viedessä munkin vaatteet oli yltäpäältä oksennuksessa ja heitin lapset suihkuun ja meidän kaikkien vaatteet ja lakanat pesuun. En kuitenkaan huomannut, että E oli ennen mua kerennyt heittämään pesukoneeseen vaipan, joten laitoin koneen normaalisti päälle ja siinä kun se oli pyörinyt loppuun, niin avasin sen ja aloin lastaamaan niitä vaatteita ulos sieltä ihmetellen miksi ne ei oo puhdistunut yhtään + että ne on yltäpäältä sellasessa lumiloskan näkösen jutun peitossa. Noh, meiän koko pyykkihuoneen lattia oli sen ällöttävän aineen peitossa, kun olin repinyt ne märät ja allöttävät kamat ulos sieltä koneesta ja löysin sieltä pohjalta räjähtäneen vaipan. Pesin koko pyykkihuoneen ja pesukoneen ja heitin kaiken takaisin koneeseen... Mun hostäiti on kuitenkin maailman ihanin ihminen ja se makso mulle tosi paljon ekstraa täatä työviikosta, vaikka en todellakaan olettanut sellasta. Tätähän tää mun työ nyt vaan pahimpina päivinä sattuu olemaan.
Tänään on alkanut näyttää jo paremmalta, sormet ristissä toivon, että tää on nyt ohi. Pelkään, että mä saan ton tappotaudin täksi, eli mun vikaksi viikonlopuksi Perthissä. Oikeesti alan itkemään jos niin käy!
Oisin halunnut tehdä jotain super kivaa lasten kanssa näiden vikojen päivien kunniaksi, mutta onneksi mulla on vielä ens viikko aikaa!
Jep, mulla on 9 päivää aikaa jäljellä Perthissä! Jännittää, mutta hyvällä tavalla. Oon oottanut niin kauan pääseväni pois täältä, mutta oikeesti tuntuu aika kauheelta jättää yksi koti taas taakse.
Mulla pitää tiistaina olla kamat kasassa, koska meiän pitää torstaina luovuttaa tää talo, ja muuttomiehet tulee tänne hakemaan kaiken muun paitsi sängyt keskiviikko aamuna. Me muutetaan sellaseen väliaikaseen kämppään tostai-lauantai ajaksi ja lauantai-iltana lähetään kaikki yhtä matkaa lentokentälle, hostperhe suuntaa Irlantiin ja mä Brisbaneen ja nähään sitte lokakuun lopussa Melbournessa!
Onneksi saan laittaa mun kamoja muuttokuorman mukana Melbourneen, niin ei tarvii reissussa raahata koko omaisuutta mukana.
Mulla on kauhee kriisi pakkaamisen suhteen. Mulla on 6 sortsit ja 5 mekkoa ja 5 kengät mitkä haluaisin ottaa mukaan. Ja siihen päälle vielä kaikki muu. Mutta oikeesti Valot päälle Linda, et tarvii sun koko omaisuutta mukaan 6-7 viikon reissuun + että itehän rinkkas kannat! Mun pitää varmaan koepakata joku päivä ja kattoa vähän, mitä on järkeä ottaa. Viime vuonna Balilla mulla tais olla 2 kengät, 3 sortsit ja ömm ei yhtäkään mekkoa? Ja hyvin pärjäsin. Itseasiassa Gileillä sitä rinkkaa kantaessa keskellä päivää täydessä auringonpaisteessa toivoin, ettei mulla olisi ollut niinkään paljoa tavaraa...
Noh, tuun ens viikolla vielä ennen lähtö kertomaan, miten pakkaus suju! Jos selviän siitä järjissäni.
Kuitenkin, viimeviikosta vielä sen verran, ettei mun viikonloppu sentään mennyt töissä taikka oksennuksen peitossa. Menin perjantaina Hannahille yöksi, että pääsisin hetkeksi edes ulos tästä talosta. Sen hostiskä on ihan paras ja istuttiin pitkään vaan niiden keittiössä syöden pizzaa, juoden viiniä ja juoruillen. Lauantai aamuna ajettiin puoli Perthiä läpi ja yritettiin metsästää yhtä tiettyä donitsipaikkaa, että saatas aamupalaksi donitseja XD Meillä oli vielä iltapalaksi sipsejä mutta ne jäi kyllä välistä. Sitten mä vielä ihmettelen, miksi näytän plussapallolta, kun bikiniseason kolkuttelee oven takana. Mutta koska mulla ei oo kohta enää rahaa tälläseen ylensyömiseen niin kerrankos sitä. Voin melkeen luvata, että saatte lokakuun lopulla musta ja Miasta kuvia syömässä purkkinuudelia jossain kadunvarressa, kun meillä ei ole enää rahaa muuhun...
Poikkesimpa nyt taas aiheesta. Lauantaina illalla menin Emilylle kattomaan leffaa, koska meillä oli kotona viininmaistelujuhlat joita halusin karkuun. Tulin kuitenkin kotiin ennen 10 illalla ja menin suoraan sänkyyn. Sunnuntaina me otettiin Hannahin kanssa suunnaksi Caversham wildlife park, missä pääsin ekaa kertaa silittelemään kenguruita ja koalia! Oon tollasissa paikoissa aina kun pikku lapsi ja juoksentelen silittämässä ja koskemassa jokaista eläintä ja kiljun ja nauran kun hullu. Mutta ne on vaan niin söpöjääää! Meinasin kuolla nauruun, kun silittelin yhtä isoa kengurua ja säikähdin sikana kun se nous yhtäkkiä ylös ja lähti pomppimaan poispäin, en oo koskaan tajunnu miten hölmöiltä ne näyttää kun ne pomppii hahah. Okei, nyt lähden hakemaan I:tä koulusta!
Ensviikkoon muruset! xx
PS. Anteeks, että sanoin niin monta kertaa oksennus tän postauksen aikana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)