Let yesterday burn and throw it in a fire

Mä olin ennen todella läheisyysriippuvainen. Jos mulla ei ollut kotona poikaystävää vieressä nukkumassa niin mä hädintuskin yleensä nukuin ollenkaan. Jos nukuin, niin nukahtaminen oli vaikeeta ja tein peitoista ja tyynyistä itelleni pötkylän siihen viereen makoilemaan, työnnyin kiinni seinään ettei sängyn alta vahingoosakaan tule kukaan/mitään ja pelkäsin jokaista pientä äännähdystäkin mun pienessä 39 neliöisessä yksiössä ja olin varma että siellä piileskelee murhaaja nurkan takana. Vaikka niitä nurkkia siinä kopperossa ei kovin montaa kyllä ollut. Mä harvoin tein mitään yksin, harvoin viihdyin yksin.

Mutta mä oon nyt tajunnut, etten osaa enää nukkua muuten kuin yksin. Sängyn ja varsinkin peiton jakaminen toisen kanssa on tuskaa, enkä nuku kunnolla, jos en saa vallata koko sänkyä itse ja kääriytyä isoon  kahden hengen peittoon burritoksi. Ison talon äänet ei enää saa mua hereille eikä mulla ole edes sängyn vieressä seinää mihin liimautua kiinni hädän hetkellä. Mä nukun yksin mun pimeässä isossa huoneessa paremmin kuin kenenkään kainalossa.
Ja mä oon onnellisempi kuin aikoihin. Viimesen 5 vuoden aikana mulla on ollut melkeimpä kokoajan joku, jonka viereen käpertyä iltaisin. Näin kauan siihen meni tajuta, etten tarvitse sitä. Mä en ole riippuvainen kenestäkään eikä kukaan muu vaikuta mun elämän päätöksiin enää ja se on parasta, mitä tällä hetkellä tiedän.

Toinen school holidays -viikko meni loppujenlopuksi tosi nopeesti. 
Maanantaina käytiin Sinnan ja lasten kanssa kattomassa leffa, jota oon odottanut enemmän tänä vuonna kun mitään Magic Mikejä tai Fast and Furiouseja eliii tittididiii Minions ❤
Tiistaina meillä oli playdatet ja keskiviikkona vietiin Sinnan kanssa isommat lapset Heurekaa vastaavaan Scitech -keskukseen. Odotin siltä vähän enemmän ja muutenkin se oli aika täynnä koulun lomien takia niin ei kauheen kauaa viihdytty siellä. Plus että hävitettiin yksi lapsikin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja löydettiin karkulainen pienen etsinnän jälkeen.
Torstai ja perjantai meni jossain viikonlopunodotus-sumuissa, enkä edes muista mitä tehtiin.

Perjantai-iltana riensin heti suihkun kautta ostamaan muutaman pullon viiniä mulle ja Petralle, kun mun hostporukat tuli kotiin. Istuttiin Petralla muutaman tanskalaisen tytön kanssa pari tuntia syöden ja juoden kunnes päätin kerrankin lopettaa ajoissa ja antaa väsymyksen viedä voiton ja lähdin nukkumaan.
Olin odottanut lauantaiaamua koko viikon, koska tiesin, että saisin nukkua vihdoinkin niin pitkään kun haluan. Näistä mun uusista uniongelmista johtuen en kuitenkaan nukkunut sen pidempään kuin viikollakaan, joten kun vihdoin pääsin kotiin asti puolen päivän jälkeen, nukahdin ja heräsin muutaman tunnin päästä siihen, kun  meille tuli vieraita ja mun oli aika alkaa taas näyttää ihmiseltä.
Sinä iltana kuitenkin pääsin ajoissa nukkumaan sain vihdoin hoidettua univelat kuntoon.
Sunnuntai meni pitkällä lunchilla ihanien irkkutyttöjen kanssa ja muuten vaan rentoillessa ja uuteen työviikkoon henkisesti valmistuessa.

Yhteenvetona viikonloppu oli just sitä mitä olin kaivannutkin, paljon ihania ihmisiä, läheisyyttä ja hyvää ruokaa, eipä kai sitä elämältä rankan viikon jälkeen voi muuta pyytää?