Do you remember the way it made you feel?

Eka viikko school holidaysejä takana ja toinen edessä. Mä oon ollu super uupunu koko viimeviikon eikä mun energia oo töiden jälkeen riittäny mihinkään muuhun kun sänkyyn ja netflixiin. Tai Harry Potter -maratoniin, mutta ulos asti en tainnut päästä yhtenäkään päivänä töiden jälkeen. Säälittävää.

Ei mostly sunny lohduta

Joka kerta sama tarina mutta täällä on sairaan kylmä. Oisko ollu viime viikon tiistaiaamuna (edit: tossa kuvassahan lukee torstai...) kun kello kaheksalta oli ulkona viellä nolla astetta lämmintä. Mun huoneessahan sitten hengityskin muuttui höyryksi kun lämpöasteet oli sielläkin niin alhaalla. Mun oma pikku iglu, ihan kun kotona olis. Ulkona. Talviyönä lumihankeen sammuneena.
Joka tapauksessa nythän kun oon töissä ja molempien lasten kanssa joka päivä 7.15-16.15 niin ollaan yritetty keksiä jotain vähän erikoisempaa tekemistä. Välillä on vähän hankala aikatauluttaa tätä elämää kun E nukkuu vielä päikkäreitä joka päivä niin pitäs kotona olla aina viimestään yheltä. Keskiviikkoisin kuitenkin E on päivähoidossa ja mä vietän laatuaikaa I:n kanssa jonka kanssa elämä on muutenkin paljon mutkattomampaa. Jotenka tälleen talviloman kunniaksi vietiin viime keskiviikkona Sinnan kanssa sen hostlapset ja I luistelemaan! Perthin keskustassa oli ulkoluistelurata (mietittiin mun hostäidin kanssa tosin että miten ne pitää sen jäässä päivisin 10am-10pm?) ja meillä oli ihan super hauskaa. Oltiin lumisotaa Sinnan poikien kanssa ja sain pienimuotosen lumipesunkin 12 (?) vuotiaalta, vähän hävettää. Luistimet täällä ei kuitenkaan oo ihan mitään perinteisiä suomalaisia luistimia vaan sellasia hirveitä muovisia joissa on sellaset kauheet muoviset kiristysremmit ja ne sattuu sikana, meinas itku tulla mutta kestin sen 45 minuuttia kuitenkin loppuun asti vaikka lumisodan taisin kyllä hävitä.

Maanantaina ja tiistaina meillä oli molempina päivinä playdatet vikaa kertaa meiän vanhalla porukalla ja oon tosi suruna siitä että kaikki lähtee. Noh, huomenna saapuu uudet ihmiset, toivotaan että meillä olis vähintään yhtä hauskaa. Torstaipäivän ohjelmaa en kyllä nyt muista millään. Paitsi että leivoin porkkanamuffinsseja mitä kukaan ei oo kai vieläkään syönyt, en tainnu taas ihan loistaa näillä mun kokkaustaidoilla... Perjantaiaamuna perinteisesti uintitunnit ja kotiin viikonloppua odottelemaan!

Perjantai-iltana mentiin Sinnan kanssa ostamaan Ikeasta irtokarkkeja ja vanhan kunnon northbridgen baarien sijaan mentiin leffaan nauttimaan Channing Tatumista uuden Magic Miken parissa, kannattaa kyllä käydä kattomassa, se oli parempi kun  se eka osa! Historiallisesti olin viikonloppuna kotona ennen 12 sängyssä nukkumassa! Launataina oli kiva kerrankin herätä ihmisten aikoihin ja lähteä ulos eikä maata koko päivää tuolla mun luolassa ja kömpiä ulos dinnerin aikaan.
Bongasin joskus viikolla instagramista yhen nätin spotin mitä lähdettiin Sinnan ja Petran kanssa ettimään ja ihmeen helposti näillä meidän kartanlukutaidoilla löydettiinkin.
(Jos jotain kiinnostaa niin se oli siellä Kings Parkin holleilla)

Käytiin cityssä dinnerillä jonka jälkeen Sinna lähti kotiin ja me mentiin Petralle syömään vähän lisää ruokaa ja kattomaan leffaa ja taas olin kotona sängyssä ennen 12! Meinasin sanoa, että hyvin sujuu rahansäästö kun ei lähe juhlimaan viikonloppuna mutta mun viikkobudjetti meni viime viikolla kyllä taas sen verran yli että tää viikko sitten köyhäillään jälleen kerran. Eipä siinä mitään, ei mulla mitään tekemistä olisi kyllä ollutkaan, saatika sitten haluja tehdä taaskaan yhtään mitään.
Tän viikon missio on käydä lenkillä ja yrittää pysyä erossa peanutbutterleivistä että en nyt ihan possulta näyttäis 54 (!!!!!!!!!!) päivän päästä kun meiän East Coast seikkailu alkaa.

Siitä on tänään tasan puoli vuotta kun mä lähdin kotoa. Tasan puoli vuotta siitä kun mä näin mun rakkaat ja tepastelin itkien silmät päästäni rohkeesti Helsinki-Vantaan ovista sisään rinkka selässä kohti mun unelmia. Järkyttävää miten siitä on jo niin kauan. 6 kuukautta. Tasan 9 kuukautta sitten muutes tulin Balilta kotiin, apua.
Kaduttaako? Ei.
Onko ikävä? On.