En ole oikeen kertonut tänne mitään siitä, että mistä tässä koko hommassa on kyse. No, se selviää nyt.
Työskentelen (jos sitä nyt työksi voi kutsua...) Au pairina täällä perheelle, jossa on kaksi tyttölasta. Eli siis jos joku ei tiedä mitä se meinaa, niin vietän aikaa lasten kanssa, vähän siivoilen enimmäkseen niiden ja omia jälkiäni jne. Tytöt on syntyneet molemmat Australiassa, mutta vanhemmista kumpikaan ei ole kotoisin alunperin täältä. Eikä Suomesta.
Asun kaupungissa nimeltä Perth, omakotitalossa missä mulla on toosi iso oma huone, enemmän kaappitilaa mun vaatteille mitä mulla on ollut koko mun elämän aikana yhteensä ja uima-allas takapihalla. Rannalle on ehkä 10 minuutin bussimatka. Tytöt on E 2v ja I 3v :) Aikaero Suomeen on 6 tuntia nyt, mutta sitten kun kellot käännetään Suomessa takasin kesäaikaan, niin se vähenee 5 tuntiin.
Lähdin tiistai aamuna Suomesta ja lensin tänne Amsterdamin ja Abu Dhabin kautta n. 25 tuntia. Matka meni yllättävän kivuttomasti, lensin ensimmäistä kertaa yksin ja mulla oli myös ekaa kertaa vaihdot kesken lentojen ja stressasin sitä tosi paljon ennen lähtöä, mutta onneksi 2 tunnin vaihdot riitti ihan mainiosti. Lensin KLM ja Etihad Airways yhtiöillä, ja en kyllä löydä mitään pahaa sanottavaa tähän hätään kummastakaan. Jopa ruoka oli syötävää, toisin kuin esim. Finnairin lennolla viimeksi...
Olin perillä Perthissä n. 2 aikaan iltapäivällä keskiviikkona, ja perheen äiti oli mua vastassa kentällä. Sain rinkan melkeimpä heti löydettyäni oikean hihnan(?) ja ilman mitään ihmeellistä sain leimat passiin. Jostain olin saanut käsityksen, että täällä halutaan tietää kaikki sun elämästä ja kaikesta mahdollisesta pitää olla jonkinlainen todistus mutta muistaakseni multa kysyttiin vain että millasia kenkiä aion tuoda mukanani. Tosi outoa.
Kentältä tultiin kotiin, tehtiin kierros kodin ympäri ja lähdettiin melkeimpä heti hakemaan tyttöjä päivähoidosta. Olin niin väsynyt, että tuskin muistan mitä tehtiin eilen. Hengailtiin altaalla, syötiin. Ei mitään ihmeellistä. Menin todella aikasin nukkumaan ja heräsin 5 aamulla vaikka olisin saanut nukkua yhdeksään.
Tänään käytiin avaamassa mulle pankkitili, sain SIM-kortin uuteen Aussiliittymääni ja käytiin tossa viereisellä rannalla. Se oli niiin hieno paikka.
Tultiin kotiin nukkumaan päikkäreitä ja hengailtiin, jonka jälkeen lähdettiin I:n kanssa läheiseen puistoon ja kotiin tultaessa kello olikin jo niin paljon, että syötiin ja tulin yläkertaan omaan huoneeseen ja nukahdin vahingossa hetkeksi. Yritän kaikkeni, että pysyisin hereillä vähän pidempään kuin eilen, etten heräisi taas viideltä aamulla.
Vähän sekavaa tekstiä, anteeksi. Mun aivot ei toimi näin väsyneenä kauheen hyvin, mutta ainakin tiedätte että kaikki on täällä päässä hyvin! En ikävöi lunta tippaakaan.
Mua suorastaan pelotti nää ensimmäiset päivät ensin, koska esimerkiksi viime syyskuussa kun saavuttiin Singaporeen, en nukkunut öisin melkeimpä ollenkaan, olin todella ahdistunut ja kärsin todella pahasta koti-ikävästä.
Täällä kaikki on niin hyvin, nukahdin eilen heti kun pääsin sänkyyn eikä todellakaan tietoa mistään muustakaan ikävästä. Tietysti uusi paikka on aina uusi paikka, mutta olen tällä hetkellä enemmän kuin onnellinen siitä, että olen täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)