Night visions

Oon selaillut tässä jo muutaman tunnin ajan enemmän ja vähemmän meidän reissukuvia. Ja mulla on sinne niin kauhea ikävä. Mietin, että miksi, koska siellähän mä odotin sitä, että pääsisin kotiin. Mutta tää ikävä on pahempi. Sieltä mulla oli paluulippu kotiin. Mä tiesin, että kun 13.10 koittaa, on meidän aika lähteä. Mutta nyt mulla ei ole menolippua takasin. Tai siis paluulippua.
Ja näin jälkeenpäin ajateltuna kotoa oli paljon helpompi lähteä. Ne ei ollu hyvästit, koska olin jo tulossa takaisin. Mutta toiselle puolelle maailmaa ne saattoi hyvin ollakkin hyvästit, mistä sitä koskaan tietää. Tosin en kyllä itsekään usko sitä hetkeäkään, mutta olis voinu olla...

Oli ihana palata töihin ja saada arkirutiinit taas käyntiin. Vaikkakin oon joka päivä mennyt reilusti ennen ilta 11 nukkumaan ja herännyt niin aikasin, että ennen mua ei olisi saanut niihin aikoihin ylös edes väkisin. Vaikkakin täällähän nyt on ihan saakelin kylmä. Mä tekstailin kavereille auringon alta, että mulla on ikävä pitkiä housuja ja nahkatakkia. Noh, nahkatakin sain kyllä jättää samantien naulakkoon ja pitkät housut enemmänkin tuntuu todella epämukavilta päällä. 
Kai tää on vaan jonkinlaista reissunjälkeistä masennusta. Onko sellasta olemassa? Miten siitä pääsee eroon? Joko mun pitää lähteä takasin? Suomihan nyt on muutenkin aika masentava tähän aikaan vuodesta, aurinko laskee ennenkuin se on kerennyt noustakaan ja sää on muutenkin tosi synkkä. Tuntuu, että mustakin on tullut tosi synkkä.
Vaikka mun unirytmistä onkin tullut jo enemmän ihmisen näköinen, niin mä en jaksa tehdä mitään. Fyysisesti oon joo kyllä ihan kunnossa, mitä nyt varvas tossa vähän on murtunut mutta muuten. Henkisesti vaan kaikki tuntuu ylitsepääsemättömän vaikeelta. Kyllä mä oon aina tykännyt olla kotona, mutta nyt jätän helposti tekemättä jotain kivaa ja menemättä paikkoihin, jotta voisin olla kotona vapaapäivinä tai töiden jälkeen. Yksin. 
Mun täytyy tehdä tälle asialle jotain.

Menipäs tää nyt ihan löpinän puolelle taas. Mun piti oikeesti tulla tekemään sitä yhteenveto hommaa tänne, mutta se taitaa jäädä seuraavaan kertaan... Ajattelin haudata tän paikan ton reissun jälkeen siihen asti, että löytäisin taas jotain kirjottelemisen arvosta. Mutta ainahan oon sanonut, etten kirjota tänne siksi, että ketään pitäisi edes kiinnostaa. Vaan siksi, että se on musta kivaa. Aina välillä.