Täällä menee jo todella paljon paremmin. Mun koti-ikävä ja ahdistus oli vaan alkukankeutta ja kulttuurishokkia. Oon tavannut monia mahtavia tyyppejä ja nauttinut vihdoinkin tästä lomasta. Ja aika on mennyt ihan hullun nopeesti, maanantaina on enää 3 viikkoa kotiinpaluuseen.
Me saatiin onneksi vihdoinkin itteämme niskasta kiinni ja ostettiin matkat Gili Trawangan saarelle, lähtö on perjantaiaamuna klo 6.30. Jes, saan varmaan nukuttua sikana ens yönä... Mutta sentään me lähdetään pois ees hetkeksi Kutalta! Täällä kerkee sitten taas olla viimeset päivät parhaassa seurassa ;)
Mutta oon tainnut vähän rakastua. Nimittäin tän paikan auringonlaskuihin rannalla. Aaah, mikään ei tee mua niin onnelliseksi, kun seisominen rantaviivalla aaltojen lyödessä jaloille ja auringonlaskun värjätessä koko taivaan vaaleenpunaseksi. Voisin seistä siellä tunteja kyllästymättä siihen näkymään. Tyhmää, kun kuvat ei tee sille näylle millään tavalla oikeutta, niin en voi näyttää sitä samalla tavalla teille.
Me ei olla saatu oikeen aikaseksi mitään ihmeellistä, ja siksi ei oo ollut oikeen mitään kirjoteltavaa. Ollaan syöty hyvin ja ihmetelty elämää. Katottu auringonlaskuja ja maattu altaalla.
Eilen mentiin tyttöjen kanssa illalla kaikki kokovartalohierontaan ja sen jälkeen käytiin vielä iltapalalla. Sen jälkeen tuli kyllä uni nopeesti ja nukuin aamuun asti kun vauva. Halpa ja hyvä unilääke, kelpaa!
Nyt pitää lähtee metsästämään kaupoilta snorkkeleita ja valmistautumaan huomiseen yliaikaseen herätykseen...
PS. Järkytyin pahasti Iltalehden uutisesta, että Suomeen on tulossa niin kylmät ilmat ja tyyliin lunta jo.. En mä niin kauaa oo ollut poissa! Nyt on vasta syyskuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)