"You make me wanna travel"

3 viikon lomailun jälkeen Gold Coastilla oli siis aika palata todellisuuteen. Meillä oli Greyhoundin bussiliput Brisbane-Sydney välille niin monella stopilla kun vaan jaksaa, ja meidän seuraava pysäkki Surfers paradisen jälkeen oli Byron Bay! Oon oottanut sinne pääsemistä luultavasti siitä asti, kun keksin lähteä Ausseihin. Tietenkään en aluksi ajatellut, että sinne koskaan pääsisin, mutta se osoittautuikin kaikkien niiden hyvien tarinoiden mukaiseksi, ja vielä sitäkin paremmaksi.
Mulla on taas vaan tälläsiä epämääräsiä maisemakuvia vähän sieltä täältä, vähän harmittaa että Byronilta ei tullut otettua enempää kuvia, mutta niinhän se menee, että kun on  hauskaa niin se puhelin vaan jää sinne laukkuun. Ja hyvä niin.

Me saavuttiin perille perjantai-iltapäivällä ja meillä oli molemmilla ensimmäinen hostellikokemus edessä. Yövyttiin Cape Byron YHA:ssa ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille sinne päin suuntaaville! Illalla käytiin Mian serkun kanssa syömässä ja juomassa joka sattu olemaan samaa aikaa Byronilla! Koko kylä oli kyllä täyteen buukattu school holidaysien ja pitkän viikonlopun takia, joten me ajotettiin meiänkin reissu sinne ihan sattumalta aika hyvin.

Byronilla oli varmaan 4 haivarotusta parin päivän sisään, niin mua oikeesti vähän jänskätti mennä veteen. Mutta en vaan tiiä mitään parempaa kun aamusin aalloissa lilluminen kun aallot ei oo vielä turhan isoja, niin aamulla rannan kautta mentiin lounaalle samaan seuraan kun edellisiltana ja sen jälkeen bottleshopin kautta hostellille laittautumaan. Alkuillasta on vähän hämäriä muistikuvia, mutta lähdettiin semi aikasin jo yhteen tosi kivaan ja söpöön pubiin alottelemaan jossa mua on tanssittanut aluksi vanhat miehet, kunnes jotkut kivat nuorukaiset tulikin sitten pelastamaan mut tältä ja me päädyttiinkin viettämään niiden kanssa loppuilta! Mentiin Cheeky Monkeys nimiseen baariin, jossa myös suosittelen käymään jos joku sille suunnalle sattuu, oli nimittäin yksi elämäni parhaista illoista. Tanssilattia koostui kahesta isosta pöydästä ja siellä oli vaan niin hyvä meno! Jos vähän meinasi horjahtaa niin aina oli joku ottamassa vastaan, kun Suomessa samassa tilanteessa olisi varmaan tönästy vaan kovempaa :D Mun hattu oli varmaan jokaisen tanssilattialla olevan päässä ja kerran kävin poimimassa sen myös pöytien alta. Mialle tuli huono olo niin nappasin lähimmän meidän kanssa tulleen pojan kädestä kiinni ja sanoin, että nyt lähdetään saattamaan Mia kotiin, koska a) en halunnut kävellä yksin ja b) en olis koskaan löytäny perille tai niitä poikia jonka nimiä en edes tiennyt/muistanut. Mun tarkotuksena oli mennä takasin baariin koska mulla oli siellä niin hauskaa, mutta meiän ilta päättyikin 4 tunnin kävelyyn ja istuskeluun Byronin rannalla. Kömmin maailman parhaan illan jälkeen 4 jälkeen aamuyöllä hostellihuoneeseen omasta mielestäni tosi hiljaa mutta luultavasti herättäen kaikki meiän huoneessa ja naapurihuoneenkin.
Mia herätti mut 9 tuoden aamupalaa mulle sänkyyn aaw, mulla on maailman paras kaveri. Mä niinkään en varmaan ollutkaan sitten niin hyvää seuraa sunnuntaina ylipäätään. Aamu-uinnin jälkeen kun olin melkeen tappanut itteni olemalla liian isoissa aalloissa vähän liian huonossa hapessa, me lähdettiin metsästämään mun hattua edellisillan pojilta jonka jälkeen ne lähti kotia kohti Coffs Harbourille ja me lähdettiin hakemaan pizzaa.

Maanantai aamuna kello soi puoli 6 aamulla ja me lähettiin kävelemään majakalle kattomaan auringonnousua. Nukuin sinäkin yönä aika vähän ja aika huonosti, joten sellanen varmaan 7km aamulenkki ei ollut mikään unelma mutta kyllä nää maisemat oli sen arvoset! Me siis eksyttiin takastulomatkalla ja sen takia varmaan muuten n. 3km kävely muuttui vähän pidemmäksi. Aamulenkin jälkeen mentiin rannan kautta pakkaamaan rinkkoja ja varailemaan bussimatkoja, minnekkä muuallekkaan kuin Coffs Harbourille. 
Näiden samojen edellämainittujen herrasmiesten luokse mentiin muutamaksi yöksi, siellä ne asui 5 jätkää isossa ihanassa omakotitalossa aika lähellä rantaa. Tai siis se olisi varmasti ollu ihana pienellä sisustuksella, mutta mitä nyt viideltä mieheltä voi toisaalta odottaa...

Coffs Harbourista mulla ei sinänsä ole paikkana mitään sanottavaa, seurasta olisi sitäkin enemmän. Vihaan sitä osaa matkustamisessa, että ei väliä miten ihania ihmisiä tapaat ja vaikka haluisit vaan jäädä ja olla niiden luona ikuisuuksiin, jossain vaiheessa on lähdettävä. Ja mä en enää kertaakaan jaksaisi olla se, jonka on lähdettävä. Vaikka meillä ei olekaan mitään matkasuunnitelmaa sinänsä, mutta paikkoja on kuitenkin vielä nähtävänä ja en halua muuttaa omia unelmiani kenenkään toisen takia. En ole tehnyt niin ennen enkä aio ryhtyä tässä vaiheessa muuttamaan sitä periaatetta, vaikka torstai-iltana luultavasti yhtiä vaikeimpia hyvästejä sanoessa halusin vaan ehkä vähän jäädä. Toivoin ehkä koko torstain ajan, että voisin vaan jäädä. Niin harvoin tapaa ihmisen, joka ajattelee maailmasta niin samalla tavalla ja haluaa elämältä niin samoja asioita. Jonka kanssa haluisit vaan valvoa koko yön jutellen. Nyt vasta oon tajunnut, mitä se tarkoittaa, kun ihmisen tapaa vaan elämässään niin väärään aikaan.
Rakastan matkustaa ja mun elämä on tällä hetkellä aika siistiä, mutta mä vihaan lähteä.

Kuitenkin yhteenvetona siis: mulla on takana yksi elämäni parhaista viikoista. Viime perjantaina lähettiin Gold Coastilta ja eilen perjantaina saavuttiin tittididiiii Sydneeyn! Niin pieneen aikaan mahtuu niin monta hyvää muistoa. 9 tunnin jälkeen yöbussissa vähän niin ja näin nukuttujen yöunien jälkeen olin aika huonona koko eilisen päivän, vaikka kyllä eilen Sydneyn oopperatalon näkeminen ja tänään Bondi beachilla makoileminen vähän sai taas sellasen "vitsi tää on siistiä" -fiiliksen pintaan.

Me ollaan nyt muutama yö mun kaverilla johon tutustuin Perthissä ja tiistaista perjantaihin asti meillä on hostelli varattuna Bondi beachilla! Vielä n. 3 viikkoa matkaa jäljellä, mihin se sitten meidät viekään niin aion ottaa siitä kaiken irti!