I don't know where I'm going, but I sure know where I've been

Oon viettänyt lähiaikoina Momondon sivuilla varmaan aikaa enemmän kuin sosiaalisessa mediassa. Ja kaikki jotka tuntee mut tietää, että se aika on sitte aika paljon. Siellä on pyörinyt matkat Melbournesta suoraan Helsinkiin, Melbournesta Balin kautta Helsinkiin, Brisbaneen, Perthiin, tai entä jos menisinkin vaan Uuteen Seelantiin ja tulisin joskus takasin, tai mitä jos jäisinkin vaan sinne? Saisinko jonkun lahjottua jotenkin että saisin toisen vuoden viisumin? Missä ihmeessä mä vietän uudenvuoden, kun haluaisin olla kaikkialla. Perth, Sydney, Tasmania? Suomi?
Nyt kun mulla on enää alle 3 kuukautta viisumia jäljellä, kaikki viimesetkin farmille karkaamisajatukset on pyyhitty mielestä. Oon bussissa matkalla Melbourneen joka on mun ja Mian seikkailun viimenen etappi, Sinna ja mun hostperhe siellä jo oottelee. Mihin ihmeeseen nää viimeset 6 viikkoa katos? Tai itseasiassa, mihin ihmeeseen tää koko vuosi katos?
Ja missä ihmeessä mä oon 3 kuukauden päästä, sitä ei tiedä kukaan. En ees mä.

Sydneyssä vierähti viikko. Mun kaveri Perthistä asuu sen kavereiden kanssa siellä, niin oltiin niiden luona puolet viikosta ja puolet viikosta meni sitten hostelissa Bondi Beachilla. Tykkäsin meiän Byronin hostellista enemmän kun tästä jälkimmäisestä, mutta kyllä mä kestän aika missä vaan sen 4-3 yötä!
Me tultiin siis yöbussilla Coffs Harbourilta Sydneyyn ja aamulla käytiin vaan heittämässä kamat sen mun kaverin kämpille ja koska kaikki oli töissä niin lähdettiin metsästämään näitä perus turistinähtävyyksiä, mutta me kyllä taas kerran eksyttiin pahemman kerran ja käveltiin ympyrää n. 2 tuntia. Ei, en todellakaan osaa sanoa miten me aina onnistutaan. Veikkaan, että se on aika paljon yleensä mun syytä sillä mulla ei oo oikeen minkäänlaista suuntavaistoa. On aika yleistä mulle eksyä, olimpa sitten matkalla mihin vaan. Esim. kerran Perthissä lähin kotoa Sinnaa vastaan n. 500 metrin päähän ja eksyin vaikka olin asunut siinä samassa talossa ainakin puol vuotta ja sitähän vois helposti kuvitella että lähimaasto on tuttu tollasen ajan jälkeen, mutta ei mun elämässä.
Poikkesimpa nyt taas aiheesta. Kuitenkin löydettiin loppujenlopuksi Oopperatalolle ja saatiin meiän turistikuvat ja kaikki muu tarpeellinen ja tarpeetonkin ja lähdettiin takasin kämpille oottamaan, että nähtäis kaikki kaverit. Ja koska en sanoisi nukkuneeni elämäni parhaita unia siinä itkuntäyttämällä 9h bussimatkalla Sydneyyn niin päätettiin jäädä kotiin olemaan tylsiä kaikki.

Bondi beach

Lauantai-iltana mun ihana ruotsalainen kaveri Linnea joka asui mun naapurissa Perthissä ja nykysin on vallottamassa Canberraa, tuli meiän kanssa Sydneyyn! Kävin tän kaiken eksyilyn ja tallustelun takia ostamassa itelleni ihanat uudet Niket, kun on matkabudjettikin pysynyt yllättävän hyvin kasassa niin halusin kokeilla jos materiaonnellisuus korvaisi edes vähän mun ihmismenetystä ja pakko myöntää, että kyllähän se nyt vähän autto. Kenkiähän en nyt mieheen vaihtaisi missään tapauksessa!
Kuitenkin, takas Sydneyyn. Sunnuntaina käytettiin hyväksi halpaa julkista liikennettä ja mentiin kaikki neljä yhessä Manlyyn kiertelemään ja syömään. Maanantaina oli Linnean vika päivä Sydneyssä ennen töihin paluuta, ja se alkoi ihanasti muiden surffatessa Bondilla ja mä makasin onnellisena auringossa, koska toin jonkun kauheen pöpön mukanani edelliseltä stopilta niin pysyttelin poissa vedestä ja keskityin ruskettumiseen. Eikä nyt sillä että osaisin surffata muutenkaan...
Tiistaiaamuna Linnea lähti ja me pakattiin kamat ja muutettiin hostelliin. Säät ei kauheesti suosinu meitä valitettavasti niin se päivä meni leffoja katellessa. Yhtenä päivänä päästiin vielä kerran Manlyyn ja ajotettiin se niin, että lauttamatka takasin oli auringonlaskun jälkeen, että nähtiin Oopperatalo pimeellä ja olihan se nyt ihan sairaan nätti. Päiväsaikaan se on mun mielestä aikalailla samaa luokkaa kaikkien muidenkin rakennusten kanssa ja onhan sitä nyt hienompiakin maisemia tullu kateltua.

Jos joku ei tätä nyt vielä tajunnut, niin Sydney ei oikeen säväyttäny mua. Siellä vaan tällänen pikku tyttö Vantaalta eksyy ja menettää hermonsa, kun ei tiiä mikä junalinja menee minnekkin ja missä pitäs vaihtaa ja mihin junaan, että pääsee kotiin. Kaikilla on niin kova kiire ja se oma kiire on aina kaikkien muiden kiirettä tärkeempi. Bondi beach on pieni ja täynnä. Se ei ollut mun mielestä enää yhtään Australiaa, tuntu että oisin ollu taas Euroopassa. Olihan se nyt pakko tietysti nähä ja varmasti ois kaduttanut, jos en olis mennyt mutta oli myös tosi kiva perjantaina hypätä taas Greyhoundin tuttuun bussiin ja matkata Canberraan Linnean luo!

Odotukset Canberran suhteen oli aika alhaset, koska kaikki aina vaan haukkuu sitä. Halusin vaan mennä Linnean luo pariksi päiväksi, koska en tiedä, millon seuraavan kerran meille tulee mahollisuus nähä!

Manly beach