Mua väsytti tänään herätessäni ihan sairaan paljon. Halusin vaan käpertyä takaisin peiton alle ja jatkaa nukkumista. Laitoin herätyskelloakin kokoajan vain eteenpäin. Halusin myös nähdä, miten mun uni olis jatkunut! Muutin just omaan kämppään ja se oli täydellinen, ja sitten se hiton herätyskello soi. Olisin muuten varmaan heittänyt sen vaan seinään ja jatkanut unia, mutta mun piti lähteä lääkäriin, taas. Musta on tullut oikeen Hakunilan terveysaseman kanta-asiakas. Koitin koko reissun ajan keksiä, miten tekisin postauksen asioista, jotka tekee mut onnelliseks. Sitten tajusin, että mähän tein sellasen just vähän aikaa sitten? Joten en halua alkaa toistamaan itseäni :)
Mulla on oikeestaan tosi hyvä fiilis nyt, vaikka Oliver tosin äsken tuli ja pudotti mun dvd-soittimen ja digiboksin telkkarin päältä ja se kadottaa kokoajan kaikki mun tavarat ja rikkoo mun lempparikengät... Siitä huolimatta, sain lähdettyä kävelylle siis kun piti kävellä terveysasemalle ja korvakivutkin on nyt poissa! Ja kun tulin takaisin kotiin, astuin vaa'alle ja oon jopa pudottanut muutaman kilon! Jee hyvä mä, vaikka en oo pelkästään mitään pupunruokaa nassuuni laittanutkaan. Hah, oon ylpeä ittestäni! Vaikka alussa tuntui, että oksennan maitorahkan takia ja mikään terveellinen ei oo hyvää, niin selvästikkin kannattaa olla kärsivällinen!
Ja huomennahan on ystävänpäivä! Olis kiva kuulla, millasia suunnitelmia teillä on? Muistakaa ainakin kertoa lähimmäisillenne, miten tärkeitä ne on! Mä aion ainakin muistaa :) Ja muistan joka päivä, etten olisi kestänyt todellakaan kaikkea ilman mun parhaita ystäviä. Uusia ja vanhoja. Ite meen tänään Petralle yöksi, sitten huomenna mennään muutaman kaverin kanssa syömään, ja siitä jatkan matkaa Nikon kanssa Santahaminaan kattomaan Tonia! Joten mikäpä sen parempaa, parhaat ystävät ja oma kulta ystävänpäivänä? Kuulostaa hyvältä ainakin mun korvaan.
Tässä teille kaikille ihanille vielä ihan sairaan hyvä biisi! Kuuntelin tän kerran jo jonkun aikaa sitten, mutta unohdin nimen ja esittäjän kokonaan :( Nyt oon löytänyt tän uudestaan, ja tää on soinut jo koko päivän jatkuvalla syötöllä mun koneelta.
Jason Mraz - I Won't Give Up
Pakko vielä kertoa tännekkin, mitä mulle äsken kävi. Sain pankista kirjeen jossa kerrottin jostain asiakkuudesta ja onniteltiin sitä, että täytän kuukauden kuluttua 18 vuotta. Jotenkin se tuntui vaan niin hassulta. Oon miettinyt sitä paljon, mutta nyt se iski muhun ihan kun salama kirkkaalta taivaalta. Mä oikeesti oon kohta aikuisiässä. Vaikka todellisuudessa oon ihan kakara vielä. En tiedä edes, miksi se ajatus tuntuu niin hassulta. Poden kamalaa ikäkriisiä, vaikka oon oikeesti vielä kuukaudenkin päästä vielä toosi nuori! Muistan kun pienenä aina halusin olla 16 vuotias. Silloin se tuntui jotenkin niin isolta. Sitten kun täytin 16, mietin, että tässäkö tää nyt on. Ompas siistiä. Kävin ottamassa tatuoinninkin silloin, että varmasti muistaisin sen ikuisesti. Haha, ja nyt täytän jo 18, en halua kasvaa aikuiseksi :( Äitin kanssa on niin helppo asua, kun se osaa mun puolesta kaiken! Aina kun unohdan, miten pesukone laitetaan päälle, voin käydä pyytämässä äitiä tekemään sen mun puolesta. Hei joku, viekää mut Mikämikä-maahan. Mä en oo vielä lähellekkään aikuinen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)